lauantai 12. syyskuuta 2015

1. viikko Panamassa

Ensimmäinen lauantai Panamassa, vuokra-autossa Subwayn parkkipaikalla. Vettä satoi, ukkosti ja salamoi niin kuin jokainen päivä ennen ja jälkeen lauantain.

Mies oli hakemassa meille lounasleipiä, esikoinen oli nukahtanut autoon ja heilui sen verran nukkuessaan, että hyppäsin takapenkille tyynyksi. Aika nopeasti autossa oli liian kuuma. Tunnelma oli kireä. Mies suuttunut minulle, koska halusin vaihtaa asuntoa ja kustannukset tulivat meille maksettavaksi. Minä olin huojentunut, että pääsimme pois ensimmäisestä asunnosta. Ajatus siinä asumisesta oli sietämätön. Se oli aluetta, jossa en olisi voinut poistua asunnosta lasten kanssa, koska jalankulkuväyliä ei oikein ole, liikenne on joka puolella kaaottinen, kerrostalon piha-alueet olivat remontin alla ja asunto itsessään oli sokkeloinen, homeinen ja täynnä koriste-esineitä. Ei kiitos. Jokainen pienten lasten kanssa ollut tietää yhtälön mahdottomuuden.


Tuleva vuokranantaja oli ilmoittanut ettei asunto vapautuisikaan keskipäivällä niin kuin oli sovittu vaan jokunen tunti sen jälkeen. Me olimme tietysti jo matkalla, väsyneinä ja nälkäisinä. Miehen tuomat subit maistui taivaallisen hyviltä. Tuli mieleen Dar es Salaam, reissussa rähjääntynyt seurue ja kotimatkalla ostarista löytynyt Subway, ne oli ehkä ne parhaimmat subit, nämä tulee heti kakkosena.

Aloittakoon tämä kuva Viikko Panamassa -sarjan. Parhaani mukaan kuvaan kerran viikossa tilanteen, missä heilumme koko sakki tai edes osa siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti