lauantai 5. syyskuuta 2015

Hankaluus

Saavuimme Panamaan kaksi päivää sitten. Lentokentän tunkkainen ja sakea ilma enteili tulevaa, sitä tuttua tuskaisen hikistä olemista, mitä vannoin välttäväni Mombasan jälkeen. Panamaan kuitenkin olemme päätyneet, yhden unelman perässä. Unelman, jota on hyvin vaikea muistaa kahden päivän jälkeen.

Kahdessa päivässä epätoivo ja riittämättömyys ovat ottaneet täyden vallan. Sademetsä rummuttaa vieressäni, hälyttimet soivat. Paha on kaiketi kaukana täältä.

Martti Petosella, onnenpoikana paijausten keskellä. Hilda on kissan kanssa kiistelemässä toisaallaa. Harmittaa sekin.

Poika on ihan eksyksissä, aggressiivinen ja hyökkäävä kuin vanhempansa. Seinät vain tärisevät kun huudamme pöydässä.

Ruokaa ei ole ollut koko aikana. Nälkä on koko ajan. Mitään ei uskalla sanoa ääneen. Minun olisi pitänyt olla erilainen. Minun pitäisi jaksaa enemmän ja paremmin. Pelottaa, että tälle kaikelle tulee karmea loppu.


Oleminen on kamalaa. Toivottavasti huominen tuo parempaa tullessaan. Tyynellä valtamerellä on kaikki kortit sylissään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti