maanantai 12. lokakuuta 2015

Mun pieni

Mun pieni on viettänyt ensimmäiset synttärinsä Panamassa, mun pienimmän ensimmäinen nimipäiväkin meni Panamassa.

Vuoden ikäisenä mun pienin tassuttelee menemään, kädet vielä rinnan korkeudella huojuen. Kengät jalassa on hauskaa, suurimman osan aikaa. Mun pienin on ihan uskomattoman suloinen pellavapää, tukka aina vähän pörröllä. Onnellisimmillaan hän taitaa olla aamuisin kainalossa, kun saa ekana kömpiä sängyn täydeltä perhettä olevien päällä ja papattaa omia juttujaan. Tai kun kaikki ollaan paikalla ja puuhataan jotain yhdessä. Jostain syystä pienin niin kuin suuremmatkin ovat aina ihan innoissaan, kun tekevät jotain korjaus - ja rakennusjuttuja. Oli se sitten hyllyn kokoamista tai lampun vaihtamista.

Mun pienin on aika nollastasataan. Oma tahto on valtavan suuri, ääni vielä suurempi. Kiihtyvyys tapahtuu heti. Esikoisen kanssa on aina ollut hieman neuvotteluvaraa, pienimmän kanssa ei. Se on my way, vaan.

Pienimmällä on aivan ihastuttavia ja ihan omanlaisiaan ilmeitä, niitä aina välillä yritämme ikuistaa. Pieni ymmärtää paljon puhetta ja intoutuu välillä pitkäänkin keskusteluun. Leikeistä suosikkeja taitaa olla palloihin ja autoihin liittyvä toiminta - suoraan isoveljensä esimerkistä. 

Niin toinen koirista kuin molemmat lapset tuntuvat tietävän meitä paremmin milloin syödä ja miten paljon. Välillä paastotaan ja sitten taas tankataan energiaa. Vesi maistuu kaikille. Unetkin maistuu, pätkissä.


Tässä yllä kävellään kotikatua pitkin. 

 
Eilen saapui kontti ja tavarat. Pienimmän riemuksi tuoli, johon hän peruuttaa ja hilaa siitä tuoliin nojautuen pyllynsä ylös penkille istumaan.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, etta kontti vihdoin tuli!

    Onnea yksivuotiaalle (jos siis synttarit oli juuri)!

    VastaaPoista
  2. Kiitämme ja kuittaamme. Synttäreitä juhlittiin joitain viikkoja sitten.

    VastaaPoista