keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kaikenlaista säätöä

Hyvä pöhinä, arkea ilostuttavia asioita tuntuu tapahtuvan paljon ympärillä ja ihan omasta aloitteesta. Olen laittanut oman lusikkani moneen soppaan, katsotaan mitkä kaikki liemet alkavat maistua.

Lapsille leikkitreffejä, itselle muita äitejä. Olen järjestänyt meidän asuinyhteisölle työpajaa aiheesta käärmeet ja niiden kanssa eläminen. Olen laittanut pystyyn lapsi-äitikerhon vauvoille ja taaperoille, kiitos Katan esimerkin. Mombasassa baby group osoittautui äärettömän tärkeäksi tukiverkoksi. Yksi äiti näki minut neljäkuukautisen esikoiseni kanssa laahustamassa kaupan käytäviä, alkoi juttusille ja pyysi kahville. Pelastajani. Mombasan ryhmässä oli tosi hyvä henki, meitä oli vähän joka puolelta palloa kaikilla takaraivossa oman kulttuurin tottumukset, mutta silti läsnä oli aina kunnioittava mieli toisia kohtaan. Erilaisten taustojen ja tapojen kautta sitä oppi myös vahvemmin kuuntelemaan mikä on omalle perheelle paras tapa tehdä, ei ollut valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja. Ja kas, niin vain esikoisesta kasvoi oikein kelpo pieni taapero Mombasassakin. Olen jäänyt ikävöimään Mombasan yhteisöllisyyttä. Reilu viikko sitten tajusin, että voisin kokeilla josko täälläkin toimisi sama. Ihmeellinen ihmismieli, kun olin ikävöinyt baby groupia ja ihaillut kuinka toinen äitibloggari aloitti omansa ja vasta nyt huomasin että miksen minäkin. 

Kodinhoitajan kanssa yhteinen sävel alkaa löytyä. Helpotus.

Miehen kanssa yhteinen sävel löytyy ja häviää. Ainainen tango päällä. 

Pienin mies nyt vaan on niin ihana. Niin lutunen mammanpoika. Tällä hetkellä elää hyvin vahvaa äitivaihetta. Syli ja sieltä toisten kuikkiminen on uskaliainta toimintaa jo toista viikkoa.

Toisaalta taas vanhan vamman aiheuttama päänsärky on lamaannuttanut minut tasaisin väliajoin pariksi päiväksi. Paras lääke liikunta on jäänyt ottamatta.

Pian lähden naapurin rouvien kanssa kokoustamaan joulun askareista, lahjakeräyksistä vähäosaisille. Real housewife duties. Apua.

3 kommenttia:

  1. Hyvältä pöhinältä kuulostaa. Mä tajusin vasta muutama viikko sitten alkaa käydä täkäläisessä vauva/taaperokerhossa ja ihmettelin miksen ollut aikaisemmin mennyt. No, vastaisuuden varalta muistettakoon :)

    VastaaPoista
  2. Mun täällä aloittamani äiti-lapsi-kerho ei alkuun meinannut lainkaan lähteä toimimaan mutta syksystä asti on nyt tavattu joka viikko ja tällä viikolla joukkoon liittyi taas kaksi uutta vanhempaa! Tekee hyvää viettää aikaa muiden aikuisten seurassa vaikkeivät sielunsiskoja olisikaan, ja lapsille on toki mainiota voida leikkiä muiden kanssa. Onpa hienoa, että sielläkin on kerhoilu tuonut osaltaan sisältöä elämään.

    Meillä oli ensimmäinen vuosi täällä Khartumissa muuten miehen kanssa myös aikamoista yhteisen sävelen hakua... Tämä toka vuosi onkin sitten siltäkin osin ollut taas hyvää aikaa, kun ollaan koko seurue asettuneita ja ikäänkuin samalla sivulla. Mutta siis tsemppiä tangoiluun! On varmaan aika normaalia, että sen lähimmän ihmisen kanssa uuden elämän stressit eniten purkautuu.

    VastaaPoista
  3. Ansku - vauvakerhot kunniaan. Toiset ei tykkää, mutta on mulle just sopivaa toimintaa ja pieninkin tykkää. Eilen tosin puolentoista tunnin sylissä istumisen jälkeen vasta lämpesi hän viimeiseksi puolituntiseksi leikkimään. Ehkä Kairossa on jotain samanlaista tai sitten säkin voit aloittaa :)

    Kata - muistelen kanssa, että kirjoitit silloin alkuun siitä ettei toiminta oikein syttynyt, mutta nyt syksyllä huomasin että hyvn menee sillä saralla. Pitkäjänteisyys kunniaan. Tässäkin asiassa. Ja kiitos ihanan lohdullisesta viimeisestä lauseesta "On varmaan aika normaalia, että sen lähimmän ihmisen kanssa uuden elämän stressit eniten purkautuu." Miten sen aina omassa elossa unohtaakin?

    VastaaPoista