lauantai 7. marraskuuta 2015

Merkintöjä kampaajalta.

Ihan ensin pahoitteluni lukuisista kirjoitusvirheistäni. Kirjoitan lähes aina ilman, että suunnittelukin etukäteen sen enempää ja nykyään ihan liian usein (aina) kännykällä, joka korjaa huomaamattani sanomisiani. 

Istun kampaajalla, miljoona foliota päässäni. Osaan olla suhteellisen vaativa asiakas monessa kohtaa, mutta kampaajalla ja muissa vastaavissa paikoissa en osaa kertoa mitä ja miten asiat haluaisin tapahtuvan. Tai jos olen vaikka tyytymätön niin en sitä varmasti kerro. Minulla on ollut elämäni aikana kolme kampaajaa, joista ihan oikeasti olen tykännyt. Yksi heistä on edelleen äitini kampaaja, toinen löytyi Turusta vuosien pettymysten jälkeen ja kolmas Mombasasta, Mombasan kampaajasta tuli niin iso osa perhettämme, että on jo pienimmäisemme kummitäti. Ja tulee kampaajakamojensa kanssa keikalle Panamaan tammikuussa. Ajatella miten onnekasta!

Mutta Panaman kampaamolle. Kampaamon maestra on venezuelalainen nainen. Mies on apurina, parhaillaan tekee pedikyyriä, kun maestra muotoilee asiakkaan tukkaa. Minä olen ollut jo aivan liian kauan raita-aineeni kanssa odottamassa, onkohan mulla kohta enää tukkaa ollenkaan? Pakko luottaa Venezuelaan. Jos jossain niin siellähän kauneus asuu. Kampaaja itse rikkoo (onnistuneesti kyllä) ehkä niitä perinteisiä kauneuskäsityksiä, tatuoinnit koristavat käsivarsia ja tukka on lyhyt. Täällä Panamassa naisten hiukset ovat usein pitkät ja aina ojennuksessa, auki. En ymmärrä miten koska on niin kuuma, että en pysty edes ajattelemaan olevani hiukset auki.

Maestralla on monta asiakasta yhtaikaa. Apurit hoitavat osansa ja toiset odottavat kuten minä. Hahaa, nyt mua alkaa pelottaa, tämä raita-aine on ollut päässä jo liian kauan. 

Apureita on kolme. Maestralla on tänään synttärit, äsken hän nauroi kuinka on pian ihan humalassa, koska hänelle juotetaan punaviiniä koko ajan. Hetken mielijohteesta tulin kampaajalle, tästä tulee tosiaan kiintoisaa. Tänään minulla on omaa aikaa -päivä. Mies lähtee  huomenna viikoksi työmatkalle. Tämä on kolmas kerta näiden kuukausien aikana kun olen ilman poikiani. Kaivattu hetki. Tarkoitus oli mennä ostoksille yksin, mutta reittipalvelu ohjasi minua ajamaan ympäri ostaria löytämättä sisäänkäyntiä. Olin väärällä puolella kaistoja ja en millään päässyt useasta eri kohdasta parkkipaikalla, lähinnä koska multa uupuu uskallus tehdä uukkareita tai mennä keskelle liikennettä hetkeksi pysäyttämään liikenne. 

Nyt mun tukka pestään. Apua.

2 kommenttia:

  1. No miltä lopputulos näytti? Eihän kaikki hiukset lähteneet pesun mukana?

    Mun käyttämässä kampaamossa hiustenpesu on ihanin kohta. Asiakas makaa sellaisella pehmeällä sängyllä ylellisen viltin alla. Ei puhettakaan epämukavista lavuaareista ja niskan niksauttavista takakenoasennoista.

    Ihanaa, että pääsit ottamaan oman hetken ja tsemppiä työmatkaviikolle.

    VastaaPoista
  2. S - uskomatonta, mutta totta. Kampaaja teki niin tarkkaa ja hiuksenhienoa työtä, että raidat menevät tosi luonnokkaasti omaan hiukseen, vaikka ovatkin aika karrelle valkaistuja eli hopeoituja taikka harmaita, miten sen nyt ottaa. Repäsin vähän lisääkin ja leikkasin parikymmentä senttiä pituudesta pois. Kevyt pää. Kuvailemasi hiustenpesu kuulostaa kyllä just taivaalliselta. Mun kampaamossa apuri pesi tukan epämukavalla pesupaikalla ja laittoi sitten jonkun hiusnaamion ja sanoi että odota 20 minuuttia näin. Pakkohan mun oli nousta siitä istumaan, koska oli niin kamala asento.

    VastaaPoista