keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Panamassa

Autoissa on rekisterikilvet vain takana. Edessä on yleensä auton nimi kilven kohdalla. Tosi outoa mun mielestä, silmällä kesti kauan tottua tähän vaikka en mikään autoihminen olekaan.

Whatsap. Kaikki käyttää whatsappia. Mainoksissa yritykset pyytävät ottamaan yhteyttä whatsapin kautta. Nettisopimusta tehdessäni minun piti lähettää kuva passistani sovelluksella. Niin yksityishenkilöt kuin yritykset käyttävät whatsappia soittamiseenkin. Meidän naapurustolla on kaksi eri whatsap ryhmää. Tietoa kulkee paljon päivittäin.

Jos Suomessa joskus ahdistaa se, että ihmisten koko elämä tuntuu tapahtuvan puhelimen kautta niin täällä se vasta siltä tuntuukin ja näyttää. Kaikilla tuntuu olevan älypuhelin ja koko ajan se kädessä. Muutaman kerran olen törmännyt keskusteluun siitä onko puhelinta soveliasta käyttää niin paljon, esim työaikana tai toisten kanssa syödessä jne. Toiset eivät näe siinä mitään ongelmaa vaan sanovat sen olevan tätä päivää. Minä taas ajattelen, että vaikka kotona syödessä koko perhe pöydän ääressä, ei kenelläkään ole mitää laitteita. Ihan huippua on se, että meillä ei ole televisiota ruokailutilan lähellä. Poika oli myös melkein kaksi viikkoa ilman iPadia, kun kyllästyin raivareihin, joita ilmeni aina kun ipadin käyttö tuli lopettaa. Elämä rauhoittui ihmeesti. Omat leikit alkoivat syntyä paremmin eikä lapsi ole koko aikaa marisemassa iPadin perään. Pari päivää jaksoi kysellä mutta ei ole enää aikoihin kysellyt.

Netti on täällä yllättävän hyvä. Joka paikassa on langaton tarjolla. Meillä kotona tietysti nettiongelmat ovat vielä ratkaisematta, mutta yleisesti ottaen homma toimii.

Kaupassa ostoskärryä ei saa kuin siihen liukuhihnan alkuun. Siinä kohtaa pitää lapata tavarat hihnalle. Yleensä kassalla on itse kassamyyjä ja sitten myös pakkaajat, jotka pakkaavat kaiken niin ihanan järjestelmällisesti. Kylmät aina samoihin kasseihin ja sitä rataa. Pakatuille kasseille on oma kärrynsä, siihen ripustetaan kassit. Mutta se, että ostoskärryjä ei saa hihnan alkua pidemmälle aiheuttaa aikamoisia tilanteita lasten kanssa. Heidät kun pitää nostaa pois kärryistä ennen kuin maksaa. Maksaminen kestää aina ikuisuuden. Jos olen yksin kahden marakatin kanssa kaupassa on tilanne aina kaaottinen, kun yritän allekirjoittaa kuittia. Milloin kuopus on kassahihnalla kävelemässä, milloin yrittää juosta jonnekin. Isompi onneksi yleensä pysyy paikallaan. Niin ja sitten lapset pitää tietty kantaa tai kävelyttää autoon, yleensä kaaoksen vallassa olevan parkkiksen poikki.

Allekirjoituksesta ollaan tarkkoja. Sen pitää olla identtinen aina passin kanssa. Kävin ehkä kolme kertaa pankissa allekirjoittamassa asiakirjoja kunnes olivat tyytyväisiä nimmareihini. Kuulema pankkikorttiostos voidaan hylätä, jos de ei ole samanlainen kuin pankin asiakirjoissa. En kyllä ymmärrä, että miten. Näkeekö myyjä jostain näytöltä mun nimmarin vai miten se hylättäisiin?

Koiria täällä on paljon. Pieniä chihuja, villakoiria ja muita pikkukoiria. Niitä näkee ihmisten syleissä kulkemassa. Naapurissa asuu yksi chihu, mutta ikinä en sitä ulkona ole nähnyt. Myynnissä olen nähnyt koirien vessoja, alustoja joihin voi tarpeensa tehdä. 

Sellaista erikoista ja minulle uutta Panamassa.

4 kommenttia:

  1. Mikä siinä iPadissa on kun sen raivarinaiheuttajapotentiaali on niin massiivinen!? Meillä ihan sama. Mä en enää anna sitä, kun en jaksa sitä vääntöä sen käytön lopettamisen yhteydessä. Ihme juttu että telkkarin kanssa ei oo sama. Hassua että whatsapp on niin suosittu siellä, täällä ei niinkään :)

    VastaaPoista
  2. Ansku - en ymmärrä. Meillä oon aika tarkkaa ihan ajallisestikin padin käyttö ollut. Muutama ohjelma kerrallaan ja ihan noita areenan lastenohjelmia. Joskus annan kännnykästä katsoa youtuben kautta ja siitähän vasta raivo tuleekin, lapsi selaaa vimmatun lailla eri videoita ja etsii koko ajan jotain uutta. Mä luulen, että mun esikoisen lyhytjänteiselle luonteelle nuo pikkunäytöt ovat vaan liikaa, niissä on liikaa ärsykettä olemaan vielä lyhytjänteisempi. Täällä myös huomaa sen, että liikuttua tulee todella vähän Suomeen verrattuna. Se näkyy myös ja se surettaa mua niin paljon. Ulkona on vaan niin kuuma.

    Vaikka itse käytänkin paljon eri laitteita ja puhelin on ihan liikaa kädessä niin pyrin jättämään sen aina välillä pois. Nyt on ollut kivaa kun ipadi kaivetaan esille vasta iltaisin, kun lapset ovat yöunilla.

    VastaaPoista
  3. Täälläkin Whatsapp on paljon käytössä. Lasten luokkakaverien äideillä on molemmilla luokilla Whatsapp-ryhmä joka on kyllä sinänsä hyvä kanava yhteydenpitoon mutta toisaalta aika paljon siellä on ihan turhaa hölinääkin ja yläpeukkuja ja hymiöitä... Ja monien ihmisten puhelinkäyttäytyminen on täälläkin ihan älyttömän törkeää. Joku päivä sitten olin tapaamisessa jossa eräs nainen oli puhelin kädessä ja handsfree korvassa käytännössä koko ajan. Ei sitten tullutkaan mm kuulleeksi, että meidän nuorimmaiselle ei sovi gluteeni ja antoi tytölle leipää kun mun silmä vältti. En tajua miten niitä puhelimia ei malta edes hetkeksi laskea kädestä, että keskittyisi paikalla oleviin ihmisiin.

    Meillä vain seitsenvuotiaalla on oikeus käyttää iPadia rajoitetusti. En jaksanut keskimmäisen iPadiin liittyviä raivareita joten kielsin jo kauan sitten häneltä laitteen toistaiseksi kokonaan. Kaksivuotiaalle emme ole sitä vielä tarjonneetkaan. Vaikea sanoa mikä siinä niitä raivareita tuottaa mutta tuntuu olevan universaali ilmiö!

    VastaaPoista
  4. Kata - pitääkin selvittää enemmän, että mikä siinä tabletissa oikein riivaa niin paljon. Meillä on ehkä koulun vaihto ajankohtainen ja tässä uudessa jokaisella tulee olla oma iPad. Jo kolmivuotiaillakin. Arveluttavaa. Mutta siis huojentavaa kuulla, että toisetkin pienet kilahtelee tableteista. Harmillisesti meillä ei vaan ole vielä tv käytössä tai oli hetken, mutta nyt taas pois käytöstä, koska nettimodeemirouter, rikkimennyt kaapeli ym...

    VastaaPoista