tiistai 1. joulukuuta 2015

Meidän huudit

Asumme Usan entisessä sotilastukikohdassa, lentotukikohdassa. Howardissa. Tai kai tämä edelleen on jollain tapaa jenkkejen hallinnoimaa aluetta vaikkei virallisesti olekaan. Viime kevään historiallisessa valtion päämiesten kohtaamisessa Obama laskeutui nimenomaan tämän alueen lentokentälle. Ihan tuohon parin kilometrin päähän meidän kodista. Lentokenttä ei ole vilkkaassa käytössä, muutama pienempi kone siitä nousee päivittäin. Lapset rakastavat sitä.

Nykyäään alueellamme on mahtipontinen nimi Panama Pacifico, harva tosin tunnistaa nimeä vielä. Monelle tämä on Howard edelleen. 

Monessa kohtaa näkee Air Force Base -merkinnän. Onpa joku uusimmista bondeistakin käyttänyt kenttää kuvauspaikkanaan. Yksi naapurini kertoi, että hänen laskettu aikansa oli juuri silloin kun Obaman tuli Panamaan. Asukkaille kerrottiin etukäteen, että silloin asuinalueelle ei pääse eikä sieltä pääse pois. Naapurin synnytys käynnistettiin viikko ennen laskettua aikaa ja Obaman vierailua. Mieheni oli valtion päämiesten kokouksen aikaan tutustumassa Panamaan ja työtarjoukseen. Eipä hänkään päässyt silloin tutustumaan työpaikan tiloihin. Sai muutenkin ehkä hieman liian ruusuisen kuvan Panamasta, kaupunki oli putipuhdas, liikenne minimissä ja toiminta pysähtynyttä.


Täällä me asutaan, näitä jenkkejen sotilastukikohdan rakennuksia on joka puolella, niitä puretaan parhaillaan. Tilalle rakennetaan uusia taloja, pilvenpiirtäjää, matalaa taloa, puistoa, kauppakeskittymiä. Kaikki alusta asti tänne luonnon rauhaan. Sademetsien keskelle. 

Näitä jenkkejen rakentamia taloja löytyy muualtakin Panamasta, siellä ne ovat käytössä, niitä asutaan ja huolletaan. Ekspaattialuetta sekin, vuokrat ovat 1500 dollarista ylöspäin pienimmissä asunnoissa.

Minua kiehtoo nuo sotilastukikohdan asunnot ja talot. Tykkään niiden arkkitehtuurista. Ne on selvästi myös rakennettu tänne kuumuuteen. Asuintilat alkavat toisesta kerroksesta, joka ikkuna jää varjoon paahteelta, katto on korkea, läpi talon tuuletus mahdollista. 



Asuinalueellemme ei ole ruokakauppaa taikka ravintolaa, joka olisi illalla auki. Huoltoasemalla on hyvin perusvalikoima keskittyen lähinnä sipsiin ja olueen. Yksi superkiva kahvila, pitseria ( jonka hinnat ovat naurettavan korkeat, peruspitsa on 16 dollaria), pari muuta lounaspaikkaa kuten subway, paljon pankkeja sekä apteekki ja pientavarakauppa. Vaatimaton valikoima, mutta silti ihan hyvä. Panamassa kun noin muuten on ihan hillittömät määrät ostareita, kauppoja ja valikoimaa. Ostarit on ahdistavan isoja ja sokkeloisia. Hienoja ne kyllä ovat. Menee suomitytön pää niissä ihan pyörälle. 

Panama Pacifico asettuu kanavan toiselle puolelle kuin itse Panama City.



Alla on meidän kotikatu. Meidän talot. Maltillisia ja kuumia. Meidän kotiin paistaa aurinko koko päivän koko seinän kokoisista ikkunoista takapihalta ja yläkerrasta. Toisaalta eipähän ole seinärakenne, joka varaa sen kaiken lämmön. Kuuma kuitenkin. Verhokaupoille pitäisi päästä. Ikkunat ovat niin korkeat, että standardiverhot ovat liian lyhyet. Ikkunoihin asennettavat pimennysteipit taas niin kalliit, että parin vuoden takia niitä ei kannata laittaa. 


Huomaan olevani rauhallisemman alueen asuja. Sademetsän elämä on jännittävää, sen äänimaailma kiehtovaaa sekä välillä hyvin meluisaa. Meidän vieressä asuu pari ystävällistä pientä nisäkäslajia, gatosolo sekä joku marsun ja oravan risteymältä vaikuttava eläin. Sitten on käärmeitä ja kaikenlaista hyönteistä. Lintuja, kaikenvärisiä ja kokoisia. Kolibrista isoihin kotkiin. '

Kaupungin valoja ja sykettä on kiva katsella pari kertaa kuussa, onhan se vaikuttava valomeri, Panamassa on paljon pilvenpiirtäjiä ja kaupunki näyttää kauempaa tarkasteltuna aika kiiltokuvamaiselta. Liiankin. Joten täällä metsän siimeksessä on ehdottomasti parempi.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen asuinalue! Historiaa ja luontoa ja uusia tuulia.

    Olen loputtoman kiinnostunut siitä kuinka maailmalle lähdetään ja asetutaan, ja nykyään mietin paljon sitä miltä mahtaa tuntua tietää, että kyseessä on väliaikainen koitos. Ymmärsinkö oikein, että olette siellä kahden vuoden keikalla, vai onko sopimus taloon kahdeksi vuodeksi?

    VastaaPoista
  2. Kata - miehelläni on ihan vakipesti täällä. Asuntoon meillä on vuoden määräaikainen sopimus. Ajatuksissa on 2-4 vuotta olla täällä. Ainakin se kaksi vuotta. Esikoisen suomalainen kouluikä määrittää tällä hetkellä eniten ajatuksia. Yksityiset ja kansainväliset koulut ovat tuskaisen kalliita, joten meillä tuskin on varaa koulunkäyntiin. Koulu on vaikea aihe, parhaillaan juuri painitaan sen suhteen että missä ensi vuoden alusta poika alkaisi käymään. Nykyinen koulu ei vastaa odotuksiamme ja lapsen koulu ei mielestäni voi olla kompromissiratkaisu. Siinä pitää asiat toimia ja luottamusta löytyä.

    Itse siis määrittelemme väliaikaisuuden nyt. Mieheni on aika levoton tapaus ja halajaa työelämässä uusia haasteita aika ajoin. Ja koska ainakin vielä olemme niin "vinksahtaneita" niin eri paikkojen koluaminen ei tunnu mahdottomalta ajatukselta tulevaisuudessakaan. Kaiken vaikeuden ja valituksen alla tunne syvää kiitollisuutta siitä että voimme näin elää. Että voimme näin valita.

    VastaaPoista
  3. Kivaa nahda teidan ymparistoa! Nayttaa mukavan rauhalliselta.

    VastaaPoista
  4. Tilanteiden mukaan etenemistä ja vuosi kerrallaan -meininkiä ymmärrän hyvin. Vähän samanlaisissa tunnelmissa ollaan itse maailmalla, vaikka meillä muutto on tietysti aina odotettavissa ennen pitkää, ja toisaalta esim koulumaksuissa tulee miehen työnantaja vastaan. Mutta siltikin lasten ehdoilla edetään ja koulujutut on tietysti siinä aina hyvin tärkeitä. Toivottavasti teille löytyisi ensi vuodelle koulu joka miellyttää!

    Mä olen viime aikoina enenevässä määrin yrittänyt ymmärtää miltä tuntuu lähteä vuodeksi tai pariksi tarkoituksena palata lopuksi alkuperäiseen kotiin - siinä täytyy olla omanlaisensa asenne ja ajatukset asettumisesta. Paljon olen miettinyt sitä, etten usko, että minusta olisi siihen. Jos olisi kyse taatusti rajatusta ajasta, niin en tiedä jaksaisinko yrittää kunnolla asettua. Paljonhan sellaisia väliaikaisesti maailmalla-asuvia on, ei vaan jotenkin juurikaan omassa elämänpiirissä. Mutta sunkaan kauttasi ei selvästikään nyt sellainen elämäntapa aukea! :)

    VastaaPoista