keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Keskiviikkona

Herään itkuhälyttimestä kuuluvaan pienimmän mieheni aamujuttuihin, pian isoveli juoksee jo viereen, hetkeksi kainaloon makoilemaan. Mies hakee pienimmän. Pinnasängystä ei itse pääse pois. 

On mennyt viikko tai kaksi, kun pienin nukkuu lähes aina yönsä heräämättä (tai herättämättä meitä). Ihan mahtavaa.

Mies lähtee pyörällä töihin, vaikka päivällä on edessä vielä matkustaminen Dominikaaniseen työmatkalle. 

Minä ja pojat herätään rauhassa, aamupuuroa syötän ensin isommalle ja sitten pienimmälle. Jossain vaiheessa kodinhoitaja saapuu. Minä juon kahvia ja syön jugurttia pähkinöillä poikien jälkeen. Hetken aikaa on rauhallista. Isompi katsoo aamuohjelmaansa telkusta ja pienempi ajelee mopolla pitkin lattiaa. 

Minä lähden isomman pojan kanssa jokaviikkoiselle kauppareissulle. PriceSmartiin tällä viikolla. Se on tukkukaupan kaltainen jättiläismäinen kauppa jättiläispakkauksineen. Sieltä ostamme kodin pesuaineet, pastat, puurohiutaleet, pähkinät ja muut tavan kaupassa kalliit asiat. Pakkaukset ovat isoja, niiden kanssa loppuu helposti kaappitila.

Isompi poikamme on välillä ollut aikasta ärhäkkä, heiluu keppien kanssa, tönii ja lyö. Viime päivinä tuntuu jotain kolahtaneen paikalleen ja hän on hillinnyt itsensä esimerkiksi pikkuveljen tehdessä omia metkujaan. Tästä tunnustukseksi ehdotan pojalle, että hän saa valita lahjan itselleen. Kaupasta ei löydy yhtään lelua. Kotimatkalla on maltettava käydä lähikaupassamme hakemassa rescue bot. Kahdentoista aikaan olemme kotona, reissulla meni kaksi tuntia. Oikein nopea reissu meidän mittakaavalla.

Lounaan pikalämmitys. Pavut ja espanjalainen munakas maistuu kaikille. Pienin simahtaa helposti unilleen. Mies tulee kotia, odottaa lentokenttätaksiaan tunnin. Minä ja esikoinen osallistutaan odotukseen, toinen leikkii uudella lelullaan ja minä hinkutan ruokapöydän tuolista likaa pois.

Kahden aikaan minä ja esikoinen makoilllaan yhdessä, pieni päivälepo ipadien kanssa kunnes sähköt katkeaa. Sähköt on onneksi poissa vain vartin. Minun on uskaltauduttava poikien huoneeseen laittamaan ilmastointi päälle, koska sähkökatkos on sen katkaissut. Herkkäkorvainen kuopus herää tietenkin. Samassa ovikello soi ja nettiyhtiömme edustaja tulee mittaamaan nettiyhteytemme nopeutta. Pian päiväuniaika on täynnä. Esikoisen kevään ensimmäinen englannin tunti on alkamassa, minä suunnittelen uivani sen aikaa. Vien esikoisen tunnille kuopuksen jäädessä kotiin kodinhoitajan kanssa. Uima-allas on täynnä innokkaita pikku-uimareita. Se ei sovi minun kuntouinti-ideaan. Palaan kotiin ja lähden kuopuksen kanssa lenkille, vaikka neljältä on vielä turhan kuuma siihen. Suuntaan viidakkotielle, siellä on vähemmän kuuma.

Esikoinen on innoissaan englannin tunnin jälkeen. Teemana oli tunteet. Kun kysyn mitä hungry tarkoittaa, vastaa hän epäröimättä pitsa. 

Leikimme vielä hetken ulkona, kunnes menemme syömään illallista. Kanaa ja riisiä vihreillä pavuilla ja parsakaalilla. Maistuu, kiitos kodinhoitajan. 

Olisimme vielä menneet ulos ruokailun jälkeen, mutta tänään on joka kuukautisen hyönteismyrkytyksen aika ja silloin ei pidä mennä ulos ollenkaan. Pojat leikkivät hetken huoneessaan, minä yritän  pysyä perässä parissa whatsap-ryhmän keskustelussa. Kylpy vielä ennen iltapalaa ja melkoisen normaali päivämme on iltapuuroa vaille valmis. Iltapuuro maistuu molemmille. Hammaspesut itkutta, ensimmäinen iltasatu Yökirja itkutta kunnes kuopus alkaa huutamaan. Toinen iltasatu, Mauri Kunnaan versio Punahilkasta saa esikoisen nukahtamaan. Pienin hieman tavoilleen epätyypillisesti pyristelee yllättävän kauan unta vastaan. 

Minä selaan luuriani kunnes tyytyväinen unituhina kantautuu korviini. Hiippailen alakertaan, pakkaan huomisaamun menojen kassit valmiiksi, epätyypillistä sekin että joskus ajoissa teen jotain, juttelen miehen kanssa puhelimessa ja katson netflixistä greyn anatomiaa leipää mussuttaen. Taisin myös avata fazerin sinisen suklaalevyn. 

Päivä on ollut ihanan tavallinen. Ilman suurempia kompastuksia tai ongelmia. Päivä on silti merkityksellinen. Blogihiljaisuus on rikkoutunut. Minulla on ollut ikävä tänne, erityisesti muiden ulkosuomalaisten blogejen pariin. Useimmiten mahtaviin kommenttikenttiin niin omassa kuin muidenkin blogeissa. 

10 kommenttia:

  1. Pikkasen painetta lisää. On tätä odotettukkin ja miltei joka aamu käyty tarkastamassa onko tullut uutta.

    T : Isi

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä ja päivän kulusta! Kuulostaa asiat mallikkailta. Siellä on ilmeisesti ihan ympäri vuoden kuumaa? Minua vähän jännittää miten kuuma täällä Egyptissä voikaan olla keväällä, ja tietysti erityisesti kesällä ja vielä pitkälle syksyyn. Ennen välitin kuumasta enemmän kuin nykyisin mutta kyllähän siihen tottuu varmaan jossain määrin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kuuma on ympäri vuoden. Nyt ei vaan sada päivittäin niin ilma on välillä ihan täydellinen ja iltaisin on kiva olla ulkona jos on suojassa moskiitoilta. Elämme parhaillaan myös kesää täällä, tuulee enemmän kuin ennen ja se tekee niin hyvää. Te olette olleet mielessä, Egyptin kuulumiset kiinnostavat.

      Poista
  3. Palasin vielä välittämään terveiset Sudanista Katalta, joka ei ollut päässyt sinun blogiasi kommentoimaan kun hänen koneensa ei ollut uskonut ettei hän ole robotti :D Jostain syystä mun blogini kohdalla ei ollut tätä ongelmaa. Mutta terveisiä Panamaan Sudanista Egyptin kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehei Kata&Ansku ja kiitos molemmille! Täällä on tapahtunut ehkä jotain muutoksia, joihin en ole ollut osallisena. Olen kyllä aina ajatellut, että haluisin muuttaa kommentoinnin asetukset näin, että voi heti suoraan vastata kommenttiin. Syksyllä blogin asetuksia säätäessäni yritin laittaa ne robotit ja muut pois, ehkä ne pn tulleet takaisin. Pitää tarkistaa.

      Poista
  4. Tais mennä läpi...kiva kun saa taas kuulla kulumiasia sieltä.tsekkaan joka aamu rakkaita terkkuja täältä puhtaan lumisesta kortteisenmäessä ja Veikolle ,,että potkuri toimii punaisena paremmin kuin siinä entisessä värissään,,,että kiitos maalarille.

    VastaaPoista
  5. Ihanan tavallinen päivitys :) Ja rauhallinen normipäivä on ehkä se paras..missäpäin vaan. Kiitokset teille kaikille äideille (egyptissä, sudanissa, panamassa, perussa, ranskassa....) nojatuolimatkoista ympäri maailman! -Pia

    VastaaPoista
  6. Mummo - onnistuit! Ehkäpä mä tästä taas aktivoidun blogin suhteen. Ainakin se motivoi, kun teidän teidän siellä kaipailevan tekstejäni.

    Pia - eikö? Minä tarvitsen tavallisuutta, ilman yllätyksiä niin jaksaa paremmin sitten tarvittaessa kohdata niitä
    ei niin tavallisia asioita.

    Mitä ihmettä täällä on taas tapahtunut? Viimeksi mun kommentointi oli ihan erilainen kuin tänään. Nyt tämä on tätä samaa vanhaa karvalakkimallia.

    VastaaPoista