maanantai 22. helmikuuta 2016

Maanantaina

Jo ennen aamupäivän kello 11.00 tuntuu tapahtuneen paljon ja silti ei mitään. Mies lähti työmatkalle, toinen lapsi on kärttyinen, toista ei huvita mikään. Aamu alkoi hienosti. Nyt odotan, että olisi jo aika syödä lounasta ja mennä päikkäreille. Hautautua tyynyihin ja nukkua, jotta jaksaisi loppuviikon. 

Mitä sitä oikein tekisi, kun mikään ei tunnu huvittavan? 





Jos oikein tarkkaan tihrustaa yllä olevaa kuvaa niin voi nähdä kaksi kuljettajaa riippumatoissa unilla. Toinen pää puussa ja toinen auton takaosassa.



Mopoilu ja pyörällä ajaminen on ollut ihan hitti, tänään viehätystä ei ollut enää jäljellä. Oli myös ihan liian kuuma olla ulkona. Nytkö se kesä on ohi täällä? Alkaa taas kuumuuskausi, jolloin ulkona on aina vaan tukalaa.

Mitä te teette pikkupirpanoiden kanssa silloin kun kaikki tuntuu olevan turhauttavaa hammasten kiristelyä?



2 kommenttia:

  1. Mulla ei ole mitään hyviä neuvoja. Känkkäränkkäpäivinä mä vain yritän suoriutua pakollisista ja kuljen mielessäni kohti iltaa. Aina on toivoa, että seuraavana päivänä kaikki nousee taas sängystä oikealla jalalla!

    VastaaPoista
  2. Päikkäriaika teki tehtävänsä. Niiltä unilta noustiin paremmalla mielellä koko porukka. Tänään ollaan taas loukussa sisällä. Odotamme korjaajaa, joka korjaisi jo viikon jumissa olleen ulko-ovemme. Siitä ei pääse ulos. Takapihakin on jo toista viikkoa käyttökiellossa, koska naapurissa tehdään kattoremppaa ja päivittäin ainakin yksi tiili pihallemme. Jos eilen kiipeiltiin seinille niin tänäään hypitään :) Olen niin kehno viettämään aamupäiviä sisällä.

    VastaaPoista