tiistai 16. helmikuuta 2016

Tämä on just tätä, niin minua.

Keväällä 2013 Mombasassa pakkasin kaikki arvokoruni ja annoin ne miehelleni käsimatkatavaroihin mukaan. Mies oli menossa työmatkalle Turkuun ja vei matkalaukullisen verran tavaroitamme sinne. Tiesimme tuolloin, että kesän aikana muutamme Keniasta pois, jonnekin. Muuttaessa koruja ei voi laittaa konttiin eikä lentokoneen ruumaan, koska niiden ei halua häviävän. Käsimatkatavarat ovat ainut järkevä vaihtoehto. Käsimatkatavaraa on aina paljon lasten kanssa matkatessa, joten halusin olla kaukaa viisas ja laittaa korut miehen matkassa. Perillä miehen oli tarkoitus laittaa korut matkalaukkuun ja jättää tuo matkalaukku veljensä huomaan. Näin kävi tai jotakin sinne päin. Matkalaukussa oli asioita, joiden ajattelin olevan tarpeellisia Suomessa ja joiden en halunnut matkaavan kontissa ja joita tarvitsi mutta ei mitenkään akuutisti, olinhan valmis olemaan ilman niitä monta kuukautta. Nyt en muista yhtäkään asiaa mitä laukussa oli paitsi ne korut. Ei siis varmaan mitään sen ihmeellisempää ollut.

Koruissani oli rippiristi, eri valmistujaislahjoiksi saamiani koruja kuten edesmenneen isoisoäitini antamat korut lakkiaislahjana tai äitini antama koru esikoiselleni. Tärkeitä koruja kaikki. 

Muutimme Suomeen elokuussa 2013. Aika oli (taas kerran) hieman kaaosmaista. Remontoimme paljon, kontti saapui, se purettiin kamalalla vauhdilla puolessa päivässä muuttofirman puolesta. Kun muuttofirman miehet lähtivät jäi vain kaamea homeen haju. Lähes kaikkea verhosi home. Ei auttanut kuin viedä osa vaatteista kaatopaikalle, osa pesulaan ja osa omaan koneeseen. Pointtina se, että tavaraa oli kaikkialla ilman järjestystä. 

Kun kaaos oli taltutettu aloin ihmettelemään korujani. Luulin nähneeni ne jossain ja sitten en enää löytänytkään. Olin aivan varma, että ne oli menneet vahingossa roskiin. Aina välilä käänsin kaapit huomatakseni etten löydä koruja. Syyllisyys painoi paljon. Maallista mammonaa, mutta kuitenkin siitä tärkeimmästä päästä merkitykseltään.



Aloin välttelemään koko asiaa, en voinut edes ajatella, koska harmitti niin paljon.

Kunnes keväällä 2015 kälyni löysi korut työhuoneestaan. Siellä ne olivat jonkin laatikon pohjalla. Turvassa koko ajan. Mikä helpotus ja onni.



Nyt korut ovat Panamassa. Sain vihdoin eilen aikaiseksi siivota kaksi laatikkoa joihin on laitettu kaikki tärkeä. Lääkkeet, korut, passit jne... Mieleeni tuli, että ehkä nämä tärkeimmät koruni ansaitsivat jotain muuta kuin kenialaisen ruokakauppaketjun muovipussin. Ihan vielä en tuosta pussista ollut valmis luopumaan, mutta joku muu voisi ehkä viestittää selvemmin, että kannattaa pitää paremmin huolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti