torstai 25. helmikuuta 2016

Vinkistä käytäntöön

Esikoinen teki jokapäiväisiä löytöretkiään keittiön kaappeihin, löydettyään keittiöliinani, riemastui. Ehdotti eväsretkeä lattialla, leikin miljöönä metsä. Illallinen oli jo valmis. Suostuin välittömästi.



Kattaminen sujui leikiten, alkupalaporkkanat katosivat samantien parempii suihin. Mahtava idea, ajattelin ja en edes itse ehdottanut. Kumpusi varmaan sieltä tylsyyden suosta. Monesta pitkästä kotipäivästä. 



Itse illallinen oliko sitten enemmän taistelu. Kuopus söi hyvällä ruokahalulla jokaiselta lautaselta kanat ja ananakset. Parsakaalit sylki pitkin lattioita. Esikoinen ei malttanut syödä ollenkaan. Vaan kieri pitkin lattiaa, kamppasi pikkuveljen joka ikisen mahdollisuuden koittaessa. Itkua, huutoa ja klähmäisiä nuudeleita kaikkialla.


Esikoisen maha täyttyi lopulta syöttöavun turvin. Ruoka onneksi maistui, nuudeleita kookoskanaparsakaaliananasvalkosipulisipulilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti