tiistai 8. maaliskuuta 2016

Muistanko mikä on tärkeää?

Unelta tuoksuva kuopus aamuisin odottaen kädet ojossa pinnasängyssään ja painautuen ihan kiinni syliin. Liehuva untuvatukka vielä niin pehmeänä odottamassa päivän puuhia.

Molemmat pojat talon edustalla odottamassa isoveljen bussia. Sen 15 sekuntia, kun siinä istuvat ihan vieretysten katsellen ympärilleen.

Molemmat poikani makaamassa selällään trampoliinilla. Kuopus kuuntelee, kun isoveli pohtii pilviä, ennustaa sadetta tummista pilvistä ja huomaa kaukana pilvissä raon, josta aurinko sinnikkäästi pinnistelee.

Auringonlaskut ovat kauniita, vuorten taakse laskeva aurinko värjää kaiken kultaiseksi, paahteiseksi. On kuuma, itikat syövät koko ajan, iho on nihkeä.

Iltaisin, kun pojat nukkuvat. Vieretysten, välissään vaan pinnasängyn laita. Toinen yleensä selällään kädet levällään ja toinen mahallaan takapuoli hieman pystyssä. Peittelen pojat, vaikka tiedän, että peitto potkitaan ihan pian pois, mutta en osaa olla peitttelemättäkään.

Esikoinen juttelemassa juttujaan:

"Näin tänään iskän, kun iskä käveli töihin syli täynnä herkkuja, voidaanko me äiti mennä päikkäreiden jälkeen iskän työpaikalle, jos ihan vähän vaan herkuteltais siellä? Ihan nopeasti voisin vaan herkutella, iskällä oli niin paljon herkkuja, että iskä haluaa varmasti sinne muitakin herkuttelemaan, äitiii voidaanhan me mennä päikkäreiden jälkeen?" Miehen työpaikka on esikoisen koulun lähellä, näköetäisyyden päässä.

Muistan ja tunnen mikä on tärkeää.

Mahtavaa naistenpäivää ihan kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti