torstai 14. huhtikuuta 2016

Panaman erikoisuudet

Rahaa voi nostaa maksutta vain oman pankin automaatista. Tiedän vain yhden oman pankkini automaatin.

Bensa-asemalla pitää ensin viedä vakuus semmoisee pieneen koppiin bensatankkejen keskelle, missä on työntekijä ja sen jälkeen voi tankata auton ja sitten taas mennään sinne kopille maksamaan. Tankkaus on minun mielestä ollut aina jotenkin tosin epämiellyttävää ja välttelen sitä viimeiseen asti. Panamassa olen tainnut tankata vasta kerran. Onnistunut välttely, sanoisin.

Radiossa on paljon ohjelmia, jossa puheen ja musiikin päälle nauretaan, se kuulostaa minun korviini todella ärsyttävältä. Se on semmoista miehen räkätystä. Pakko vaihtaa kanavaa välittömästi.

Minusta tuntuu, että panamalaiset rakastaa pyöräilyä ja juoksemista. Joka sunnuntai monta isoa tietä varataan pyöräilijöille kello 07 -12.00.

Ajan varaaminen lääkäriin on lähes mahdoton tehtävä. Olen viettänyt aikaa puhelimessa ehkä kahdeksan tuntia viimeisen kahden viikon aikana yrittäen varata itselleni aikaa, minulla ei vieläkään ole sitä aikaa. Numeroita on kyllä ihan hirmu paljon.

Liikenne on kaaottinen, vilkkuja ei käytetä samoin kuin Suomessa, niillä lähinnä kai kerrotaan jostain edessä olevasta tai mistä lie.

Laskujen maksaminen on työlästä, nettipankki on vielä ihan lapsenkengissä täällä. Laskuja maksetaan itse laskuttajan luona vierailemalla ja viemällä käteistä, rahanvaihtotoimistoissa, joidenkin ruokakauppaketjujen infopisteillä, shekillä, laskuttajan pankissa. Sitten voi myös tehdä sopimuksen, jos on luotttokortti, että raha lähtee suoraan tililtä. Itse en muista enää miten Suomessa on laskut maksettu ennen laskuautomaatteja tai nettipankkia.

Lasten synttärit ovat isoja, vaivaa nähdään ja juhlia suunnitellaan kuukausiakin etukäteen. Yksi naapurini kertoi jo helmikuussa olevansa kiireinen kesäkuun lopussa juhlittavia lapsensa 9v synttäreitä suunnitellessaan. Siinä sitten yritän hengitellä ja ajatella, että me vietetään ihan vaan meidän näköiset synttärit, pari kamua kutsutaan ja ihan vaan jalat maassa juhlitaan. Täällä kutsutaan koko luokka, naapurit jne.. ja se tarkoittaa koko perhettä, ohjelmaksi ei riitä onginta vaan mukana on monesti joku maksettu esiintyjä, pomppulinna, poni tai mitä vaan jos juhlat eivät ole jossain erityisessä juhlapaikassa. Lahjoihin panostetaan niin itse sankarin kuin juhlijoiden.

Valet parking. Monessa paikassa on pysäköintipalvelu, ihan tavallisissa eli en tarkoita hienoja luksuspaikkoja vaan esimerkiksi ravintoloilla ja joillain liikkeillä. Itse ajetaan oven eteen ja siitä toinen ottaa autosi ja vie sen parkkiin. Välillä palvelu maksaa ja välillä ei. Itse muistamme palvelun harvoin, niinä muutamana kertana kun olemme käyttäneet pysäköintipalvelua on kaikki mennyt vallan hyvin.

Ötökät. Jos jonkinlaista vipeltäjää on joka puolella. Toiset jännittävämpiä kuin toiset. Tämä alla oleva komistus on hengaillut takapihalla jo ehkä 4 päivää. Se on pikkurillin kokoluokkaa karvaiselta vartaloltaan, siipien levitessä ehkä 15 senttiä pitkä. Kuvissa näkyy vain yksi muna, mutta noita munaryppäitä on pitkin ikkunoitamme ja trampoliinin suojaverkkoa, jossa kuvissakin tämä karvaperhonen hengailee. Mielenkiinnolla seuraamme tapahtumia.




Tervehtiminen, yleisesti ottaen joka paikkaan mentäessä tervehditään. Hissiin, odotustiloihin niin kuin vaikka pankissa, lääkärissä, apteekissa jne... Lenkkipolulla tervehditään, aina maltetaan esitellä lapset ja puolisokin ja ihastella jotain. Mutta sitten taas ravintoloissa, jossain kaupoissa ei tervehditä, vähän niin kuin että jos tapaamiseen liittyy työ, kuten vaikka ravintolassa tarjoilija ei välttämättä ole kovin ystävällinen eikä tervehdi sen kummemmin tai kaupassa kaupan työntekijä ei sano mitään. En ole ihan vielä perillä tästä toimintatavasta.


10 kommenttia:

  1. En kestä noita synttäreihin liittyviä tapoja :D Täytyyhän sitä vähintään puoli vuotta synttäreitä suunnitella! Mä en täällä vielä ole päässyt perille minkälaisia tapoja täkäläisillä on, mutta en ihmettelisi jos jotain vastaavaa. Jännä toi autontankkausvakuus. Ajatko muuten itse siellä? Mä en näköjään pysty tekemään mitään sille että uskaltautuisin ajattelemaan itse ajamista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana maanantai on taas täällä, minulla hiljainen aamuhetki ja pääsen koneelle. Jostain syystä en saanut kännykällä kommentoitua ollenkaan. Synttärit on minun mielestä oikein mukavat juhlat ja lapselle vielä niin tärkeät, mutta nuo överit aina vähän epäilyttää, että kelle ja mitä varten.

      Ajan täällä juu, kuukausi meni että uskaltauduin rattiin. Kenia oli ihan hyvä opetusmaa kaaoksessa ajamiseen, tosin siellä ei ollut niin paljon kaistoja kuin täällä ja se ajamisesta helpompaa. Me asutaan täällä niin kaukana palveluista, että ilman ajamista menisi liian monimutkaiseksi, kuskikulttuuria täällä ei juurikaan ole.

      Poista
  2. Hehee, meillä on edessä ekat kaverisynttärit täällä viikon päästä (viime vuonna en järjestänyt lapsille juhlia lainkaan), ja ihan nyt tänään aloitin juhlien suunnittelun. Täälläkin kyllä kuuluisi asiaan suunnitella pitkään ja juhlallisesti valtavia kestejä, mutta musta ei siihen vaan ole.

    On vähän harmi, etten enää oman täkäläisen elämän kummallisuuksia oikein huomaakaan kun niistä on tullut ajan kanssa niin arkipäiväisiä juttuja. Kuitenkin joka päivä aamusta iltaan on täälläkin vastassa kaikenlaista aika päätöntä ja outoa ja kertomisenarvoista, kun vaan muistaisi huomioida ympäristöään!

    Ps. Sulle, kuten muuten Anskullekin, on blogissani haaste, jos onnen miettiminen kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Se on otettu vastaan. Jospa tällä kertaa onnistuisin vielä sen toteuttamaankin, mulla on edelleen jossain luonnoksissa aloitus miksi kirjoitan blogia -haasteeseen, jonka Empalta kuukausia sitten sain. Oli ihan tosi mielenkiintoista lukea niitä postauksia toisten blogeissa ja sitten oma jäi kirjoittamatta loppuun, harmillista.

      Tsemppiä synttäreihin! Minä olen jo useasti miettinyt, etttä mun pitäisi nyt ottaa pojan 4 v synttärit ajatustyön alle, niihin on aikaa vielä reilu kuukausi. Näin sitä tämä oma ympäristöni on onnistunut päätäni sekoittamaan. Tosin se jää aina tuohon ajatuksen tasolle, että pitäisi suunnitella. Pojan oma toive on, että kakun pitäisi olla samanlainen kuin viime vuonnakin, autokakku siis. Muita toiveita ei ole ollut. Näillä mennään.

      Ympäristön kummallisuudet muuttuvat piankin arkipäiväksi. Niin totta. Harvoja minäkään jaksan huomata, tuntuu että mikään ei enää niin ihmetytä, totean vaan aina, että jaahas, näinkin sitä voi toimia ja ajatella. Tai sitten en oikein tajua koko juttua, kuten täällä vaikka silittämistä, että mistä ne oudot uskomukset tulevat, mikä se historia on. Se on hyvin tarkkaa milloin voi silittää ja mitä sen jälkeen voi tehdä. Harva siivooja esimerkiksi suostuu silittämään, koska sähkö - vesi - hikoilu - muu työ samana päivänä aiheuttaa reumaa tai jotain vastaavaa. Tai sitten ihan itse jos silittää niin vettä pitää vältellä tietyn aikaa ennen ja jälkeen. Minä en silitä, meidän kodinhoitaja ei silitä, eikä mies silitä. Kulkee sitten hieman ryppyisissä paidoissa. Olen pari kertaa yrittänyt asiasta jutella, mutta harva siitä haluaa sen enempää puhua, pikemminkin havaitsen nolostumista aiheen tiimoilta, joten olen antanut olla.

      Poista
    2. Tuo silitysjuttu on mulle ihan uusi asia, oliskohan ihan panamalainen erikoisuus kun ei ole tullut missään muualla vastaan? Kerro jos joskus selviää miksi silittäminen on pahaksi! Mulla on ollut onnekseni silittämisessä apua jo Jamaikalta asti. Muuten varmasti kuljettais kaikki ryppyisissä vaatteissa. Täällä kotiapulainen silittäisi ihan kaiken mutta mä käyn nappaamassa välistä pois turhat jos vain ehdin. Pesen itse pyykit mutta kotiapulainen usein niitä kuitenkin viikkailee pois narulta ja siinä samalla silittää.

      Poista
    3. Ei ole mikään panamalainen erikoisuus, meidän kodinhoitaja on Hondurasista, pari aiempaa ovat olleet Nigaraguasta, naapuri on Kolumbiasta ja hänkin tekee asiat tietyllä tavalla, että voi silittää. Mä ajattelin, että sä voisit tästä jotain tietääkin. Taidan kysellä vähän lisää taas.

      Poista
  3. Oh, ma muistan kuinka me hammasteltiin Ugandaan muuttaessa, kun pankkiautomaattikortti kavikin kaikkien pankkien automateilla. Malawissa kortti kavin myos vain oman pankin automaatteihin. Mutta etta siellakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Keniassakin piti nostaa oman pankin automaatista, automaatteja oli aina pitkät rivistöt, kun joka pankilla oli omansa. Mun mielestä rahaa sai kyllä nostettua mistä vaan, mutta se maksoi sitten enemmän. Viime viikolla olin just Panaman suurimmassa ostarissa laskuja maksuja ja koska siihen tarvitsee käteistä niin etsin pankkiani. Ei ollut ei. Koko Panamassa on alle 10 kyseisen pankin automaattia. Mutta onneksi saa toistenkin pankkejen automaatteja käyttää maksua vastaan.

      Poista
  4. Mut muistatko, ettei täälläkään ilmaiseksi saa kuin oman pankin masiinasta?

    Ja laskujen maksu yhä jännittävää. Ei tosin yhtä jännittävää kuin miltä panamalainen toiminta kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hataria muistikuvia on, muistan aina asioineeni Swakopin Sparin automaatilla tosin. En muista myöskään yhtään miten siellä laskuja maksettiin... Apua. Ehkä koska miehen työnantaja maksoi niitä niin paljon enemmän. Mutta sen muistan, että tankkaaminen oli siellä meidän kylillä niin mukavaa.

      Poista