perjantai 8. huhtikuuta 2016

Parasta nyt - hukassa & onnellinen

maanantaina

Uninen kuopus tukka sekaisin aamulla, syliin rutistavat kädet ja harteilla lepäävä pää.

Öisin ihan iholle kiipivä esikoinen.

Iltaisin suomilovea vaativat lapset kylvyn jälkeen sohvalla vierekkäin istumassa (huom. sen 15 sekunnin ajan).  

Uusia sanoja innokkaasti imevä kuopus, topakka "no no no" päätä puolelta toiselle heiluttaen ei voi olla hellyyttämättä mieltäni.

Yli viikon kestänyt raju yskä alkaa vaimentua.

Tajuttoman kauniit värit vuorten yllä auringon laskiessa.

Aamun rauhalliset hetket.

Musiikki.




tiistaina

Aaltoliike jatkaa kulkuaan. Päätökset odottavat tekijää ja rohkeutta. Tutkimusmatka mielen perukoille on kaikkea muuta kuin miellyttävää, kun matka tekee taas vasta alkuaan. Tahtoisin olla jo enemmän kuin alituisen alakuloinen, huono vire. Rauha sielussa on kaukana. Silti arki jatkaa kulkuaan tarjoten joka päivä kauniita muistamisen arvoisia hetkiä, vaikka itse olisi kuinka turta.

Milloin minusta on tullut tälläinen vinkuja vai olenko ollut aina? Miksi en osaa luoda ja suoda itselleni hyvää, haluanko liikoja? Miksi en tyydy kotiäitiyteen, miksi mieleni halajaa muualle? Arvostan, rakastan ja kiitän lapsistani, mahdollisuudesta olla heidän arkensa ja elämänsä keski -ja kiintopiste, olla aitiopaikalla täyden luottamuksen kohteena. Lapseni ja kotini ovat tämän hetkisen elämäni paras asia, lapsien vuoksi jaksan, mutta miten helposti aina vaivunkaan olemaan marttyyriäiti. Miten vieraalta minusta tuntuu ajatella elämää eri osa-alueina, en ole ikinä tykännyt oma aika -käsitteestä enkä haluaisi kaivata niin kovin sitä jotain omaa äitiyden rinnalle.



torstaina

Hukassa kai olen ollut joitain päiviä, miten sitä onnistuukin aina kadottamaan itsensä? Ja ilon? Eilisen aamun keskustelu ihanan samassa tilanteessa olevan äidin kanssa selkeytti, helpotti. Naapurilla on mielenkiintoinen projekti meneillään, hän haastattelee äitejä ja tutkii äitiyttä. Haastattelu meni syvälle solmukohtiin, unohtamatta kuitenkaan äitiyden parhaita puolia.


perjantaina

Viikko on kiirinyt perjantaihin asti. Katkonaiseesti. Olen kiinnittänyt huomiotani äänen eri sävyihin ja painoihin, miten paljon niillä on merkitystä kommunikoinnissa perheen sisällä. Joskus luin jostain naistenlehdestä, että pakota itsellesi hymy vaikkei hymyilyttäisi ennen kuin vastaat puhelimeen, koska se kuuluu äänestäsi. Hymyilen kun muistan.

Kaipaan aikaa, kun maltoin ja pystyin ajattelemaan ajatukseni loppuun asti. Nyt tuntuu, että ne yksinkertaisimmatkin ajatukset keskeytyvät. Muisti on kehno.

Eilen uhmasimme itseämme ja lähdimme neljän jälkeen kaupunkiin pikaiselle ruokakauppa -ja ostarikierrokselle. Uusi ostoskeskus oli vain puolittain auki, mutta se oli pitkästä aikaa lapsiperheelle miellyttävä paikka. Lapsille oli tosi mukava ja yksinkertainen leikkipaikka. Kahviloita oli auki vain kaksi, ravintolat vielä kaikki kiinni. Illallinen hoidettiin ruuhkassa erinäisten pienten annosten voimin. Vaikka istuimme ruuhkassa tunnin, ei kenenkään hermoa kiristänyt. Lapset söivät hyvällä ruokahalulla illallisensa. Tulimme kotiin ihan liian myöhään, mutta nukkumaan menokin meni mukavasti. Joskus kannattanee rikkoja omia rajojaan. Pienten lasten vanhempana oli aivan mahtavaa skipata yhdeksi illaksi illallispöydän nahistelut, lasten turhautunut pyöriminen jaloissa kun teen ruokaa ja itikoiden hyökkäys, kun menee ulos.

Panamapapereista on sanottava vielä sananen. Tapausta en ihan hirmuisen laajasti tunne, mutta täällä kyseenalaistetaan paljon teon motiivia ja sitä kuka sen takana on, kysellään miksi yhtään jenkkiä ei listalta löytynyt ja harmitellaan tottakai sitä, että nimeksi tuli nimenomaan panamapapers, koska Panama ei tietenkään ole ainut veroparatiisi tässä maailmassa. Syyttävä sormi osoittaa jenkkien suuntaan, hehän ovat pitkälti tämän koko veroparatiisin tehtailijoita, luoneet tämän systeemin Panamaan vuosikymmeniä sitten ja nyt haluavat tahrata maan mainetta jostain vielä minulle tuntemattomasta syystä.

Katkonainen postaus tiivistää hyvin tämän hetken kuulumiset. Soljuvampaa viikonloppua!






          

2 kommenttia:

  1. Kiitos tutkimusmatkasta mielen perukoille. Loputtoman mielenkiintoinen paikka moinen perukka. Ja aina niin mielenkiintoinen tutkimus- ja pohtimiskohde se äitiys. Mä en oikein osaa ajatella olenko nimenomaan kotiäiti kun erilaisessa tilanteessa sellaista vaihtoehtoa ei välttämättä olisi edes olemassa tai sille yhtäläistä tilausta kuin mitä koen nyt. Enkä mäkään oikein osaa puhua että nyt menen viettämään omaa aikaa ja vaikka ilman lapsia olisin, niin silti pysyn heidän äitinään. Mä ehkä ajattelen olevani ihan vaan pelkkä äiti ilman sen enempiä määritelmiä ja sellainen ihminen kuin nyt olen.. joka tällä hetkellä haluaa olla kotona ja joskus olla vain omassa (erinomaisessa eh) seurassaan, mutta joka toivoo että jossain vaiheessa voisi jotain muutakin jalansijaa saada.

    Mä olen harjoitellut kanssa sellaista hetkessä elämistä ja voi että helpottuu elämä kun sen oivaltaa. Silti se ihmismieli on ihmeellinen kun sillä on kyky vaeltaa ties missä.

    Mä en oikein ole kunnolla seurannut tota Panama papers -hommaa mutta aina kun aihetta on puitu, niin olen miettinyt sua siellä. Hauskaa kun näiden blogienkin kautta maailma hahmottuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiys! Griik ja grääk! Välillä epäilen, että pohtisinko näin paljon kaikkea jos asuisin kotimaassa ja olisin kotona lasten kanssa vai onko se tämän ulkosuomalaisuuden lisäbonusta tämäkin?

      Hetkessä eläminen on parasta. Usein myös tämmöisessä elämässä pakollista järjissään selviytymisen kannalta. Viikonloppu oli meillä tosi jees ja näin maanantaiaamun kunniaksi olenkin taas sitä mieltä, että meidän elämäntapa on meille kyllä just paras, ei helppoa muttei liian vaikeaakaan kun vaan muistaa sen piis and laavin omassa kotonaankin.

      Tuo panama papers on täällä hyvin pinnalla, aiheestakin tietty. Panamalaisia kiehuttaa koska eivät siitä itse välittömäsi hyödy, itse maksavat kaikki veroa, hinnat ovat huikeita täällä suurien kansainvälisten toimijoiden johdosta, koetaan että jenkit haluavat saada veroparatiisitoiminnan siirtymään omiin veroparatiisiosavaltioihinsa ja sitten vielä päälle koko muu maailma nostaa syyttävän sormen vain Panamalle. Soppa on melkoinen.

      Poista