keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ruokaostoksilla

Käyn ostoksilla viidessä eri paikassa. Kaksi niistä on suhteellisen uusia paikkoja minulle. Eniten käytämme rahaa Riba Smithiin - paikalliseen supermarkettiin, joka on mukavan laadukas ja tarjonta on meitä miellyttävä, mutta ihan liian kallis. Toiseksi eniten rahaa menee PriceSmartiin, kauppaan, joka on kuin tukku. Pakkaukset ovat enemmän kuin perhepakkauksia, jättimäisiä pakkauksia, jolloin kilohinta tippuu mukavasti. Pricesmartista ostan kodin pesuaineet, vessapaperit, pähkinät, pastat, tomaattikastikkeet, puurohiutaleet jne... Tavaraa ja ruokaa, joka kestää säilytystä. Ostan sieltä myös juustot, koska maistuvat omaan suuhuni parhaimmilta täällä maistamistani.

Kolmas kauppa on pieni Chinese Garden. Siellä on ihan parhaat mangot ja avokadot, yrtit ja salaatit, sieltä löytyy kaikenlaista kivaa aasialaista ja erikoisempia juttuja. Henkilökunta on aivan mahtava, ovat aina perillä kaikesta.

Uusimmat tuttavuudet ovat paikallinen kalamarketti ja vihannestori. Kalamarketti on aivan huikea, hinnat tuntuvat edullisilta ja kaikki on juuri merestä nostettua. Vieri vieressä on erilaisia kaloja, katkarapuja kaikissa kokoluokissa, lobsteria, mustekalaa, simpukoita, anything baby!

Paikallinen vihannesmarketti on mahdottoman laaja alue, ehkä jopa turhan iso hahmottaa kaikkinen isoine halleineen ja pienine katukojuineen. Tuoksu aivan huumaava. Halli, jossa oli lähinnä sipulia, perunaa ja eri juureksia, salaattia, tomaattia ja muuta ei hedelmää oli mahtava kokemus. Tomaatti tuoksuu niin hyvälle. Ananaskatos tulvii makeutta. Vaikka torialue on paahtavan auringon alla, vilkkaan tien varressa niin laatu on aivan priimaa. Kukkarokin kiittää.

Niin ja lihat ostamme yleensä naapurilta, joka tuo sitä pohjoisemmasta Panamasta tänne kaupunkiin.

Hintataso on kova. Kulutamme ruokaan kuukaudessa helposti 1500 dollaria, mukana ei ole edes kahvila taikka ravintolakäyntejä. Hajauttamalla ostoksia voi säästää paljon. Jos ostaisin kaiken Ribasta niin lasku olisi varmasti yli 2000 dollaria. Ihmettelin jossain vaiheessa miten panamalaisilla on varaa, mutta saan aina saman vastauksen. Ruokavalio on niin erilainen, riisiä, papua ja lihaa sekä kananmunia. Ei paljoa hedelmiä taikka kasviksia. Riisi, papu ja liha on täällä taas suhteellisen edullista. Meidän ruokavalio on tosi kasvispainoitteinen. Pussillinen porkkanoita voi olla helposti 5 dollaria, kesäkurpitsa, parsakaalit, munakoiso on aina kallista. Banaanit, vesimeloni, tomaatti ja paprika on edullista. Pieni salaattikerä voi olla 5 dollaria. Jugurtti on kallista, maustamaton kilon jugurtti maksaa 5-10 dollaria, juustojen kilohinnat lähtevät 15 dollarista. Tänne tuodaan paljon ruokaa, se maksaa tietenkin. Panamassa on paljon mitä erilaisempia juureksia, välillä niitä aina kokkaan, mutta sitten palaan taas itselleni mieluisampiin kasviksiin.

Ruokavalio on muuttunut, leipää ja juustoa menee todella vähän. Jos ennen en millään halunnut tehdä salaattia ilman juustoa niin nykyään juustoa menee salaattiin pari kertaa kuukaudessa. Mutta silti yhä edelleen meillä valmistuu joka päivä ruoka kotona. Valmisruokia tai puolivalmisteita ei täällä juurikaan ole kuin pakastimessa jotain jenkkituotteita ja ne mitä ollaan maistettu, eivät ole maistuneet. Pojat syö joka ilta ja aamu yhä vaan puuroa, jonka valmistan aina johonkin kasvispohjaiseen maitoon. Välipalaksi on yleensä hedelmiä. Esikoisella on joka päivä koulussa samat eväät: porkkanatikkuja ja kaksi digestive-keksiä (koulupäivä on 8-11). Alussa hän jaksoi pyytää päivittäin sipsiä ja keksiä evääksi, koska kaikilla muillakin on (en vieläkään tiedä onko se totta). En heltynyt sipsiin, mutta digestiveen kyllä.

Olen innostunut pitkän ajan jälkeen taas ruuan laittamisesta tai ehkä paremminkin löytänyt aikaa sille. Tosin yhä edelleen ruuan pitää valmistua nopeasti, lapsi lahkeessa tai purkamassa kaikkia tavaroita ulos keittiön kaapeista pitää siitä huolen.

Valikoima on täällä aika vierasta. Tuttuja tuotemerkkejä ei paljoa näy, tosin löytyy kyllä heinzin ketsuppia, kikkomanin soijaa, barillan pastaa, kellogsia ja tuttuja limumerkkejä näin pikaisesti muistista kaivettuna. Paljon on ilmeisesti jenkkiläistä tavaraa ja tietenkin eri latinalaisia merkkejä, jotka ovat uusia tuttavuuksia meille. Mitään sen kummempaa en ole osannut kaivata paitsi leipomiseen kuivahiivaa ja aitoa vaniljaa.

Tavoitteeni on käydä kaupassa korkeintaan kerran viikossa, koska välimatkat on pitkiä. Kalamarketti taitaa olla lähin ja sinnekin on matkaa 13km, parkkipaikan löytäminen on aina yksi iso show. Riba Smithiin on matkaa melkein 25km, PriceSmartiin saman verran. Meidän asuinalueelle rakennetaan parhaillaan kauppaa, jonka olisi pitänyt olla auki viimeistään viime lokakuussa, sitten tammikuussa ja sitten maaliskuussa. Vieläkin sitä rakennetaan vaan, se näyttää kyllä jo ihan hyvältä. Huoltoasemalta saa paahtoleipää, kaljaa ja sipsiä. Lähikauppaa ei ole, jos jotain unohtuu niin se on voivoi. Ja kilautus naapurille. (ihan hyväää treeniä siis mulle pyytää apua toiselta, usein myös naapurit pyytävät toisiltaan että tuotko mulle kaupasta sitä tai tätä.)

Jos haluaa tuoretta ja maistuvaa leipää, se pitää ostaa leipomosta. Onneksi meillä on ihan naapurissa loistava leipomo. Sen leivät ovat rapsakoita ja sitko sopivaa meikäläisen suuhun. Paikallinen paahtoleipä ei enää maistu, vaikka sitä paahtaisi kuinka niin aina se on ihan pehmeää.

Usein tulee ikävä cittaria, kaiken saisi saman katon alta eikä tarvitsisi olla ihan mahdoton hintahaukka koko ajan. Aikaa ja rahaa ruokaostoksiin saa kulumaan ihan liian paljon.

7 kommenttia:

  1. Voi ei miten pitkä matka kauppaan! Kun me muutimme, kauppamatka piteni kolmesta korttelista viiteen, ja se tuntui aluksi kovin pitkältä! Mutta minä käynkin kaupassa jalan, vedettävän kauppakärryn kanssa. Onneksi sentään hyvä leipomo teillä vieressä.
    T. Mirri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä on matka ja aina on mentävä Panaman kanavan yli menevää siltaa. Mutta ehkä jo ihan pian kauppa on kävely/pyöräilymatkan päässä. Sitten saa ainakin akuuttitarpeeseen ja suklaaahimoon tarpeet. Tosin näin sitä myös huomaa, että aina on jotain kaapissa ja aina saa jotain jostain kehitettyä, jos puuttuu jotain. Vaipat on ainut kenkku juttu, jos ne unohtuu niin sitten kyllä ketuttaa.

      Poista
  2. Nämä ruokajutut on aina mielenkiintoisia! Vaikuttaa niin paljon arkeen mitä ja mistä mitäkin löytyy. Jännä on lukea myös muuttuneista ruokatottumuksista. Meilläkin syödään aika eri tavalla maasta riippuen.

    On teillä tosiaan pitkät etäisyydet kauppoihin! Meillä on lähin pikkukauppa samassa korttelissa mutta siellä en kyllä itse juuri asioi. Noin kolmen minuutin automatkan päässä on vähän isompi kauppa, ostari on vartin ajomatkan päässä, ja kaukaisimpaankin kauppaan kestää autolla ehkä parikymmentä minuuttia. Vaikka etäisyydet ei ole ihan mahdottomia yritän silti käydä kaupassa mahdollisimman harvoin, mutta kyllä vähintäänkin pari kertaa viikossa tulee tehtyä silti pienempi tai suurempi kauppareissu.

    Meillä ei täällä ole ollenkaan noin hyvät valikoimat, ja monia ruoka-aineita täällä kaipailen, mutta tavallaan toisaalta kyllä vähän nautinkin siitä, että on pakko improvisoida vähemmistä aineksista mitä milloinkin. Jos yritelmät onnistuu voi olla itsestään ylpeä ja jos eivät onnistu voi aina syyttää puuttuvia aineksia, hehee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajutuista tykkään minäkin, aikaa ennen lapsia saatoin viettää matkoilla ruokakaupoissa pitkiäkin aikoja. Ruokatottumuksia voisi pohtia enemmänkin, ne kyllä muokkautuu ympäristön mukana, vaikka papuriisilinjaa ei vielä vedetäkään päivittäin, riisiä kylläkin monta kertaa viikossa ja papujakin ainakin kerran. Valikoimat ovat täällä hyvät, vaikka kaikkea ei yhdestä paikasta saakaan. Mutta sitten kun välimatkat ovat pitkiä tai pikemminkin ruuhkat sellaisia, että kaupassa ei käydä pikaisesti kuin aamupäivällä niin aika paljon tämän minun unohtelevan pään kanssa saa myös kokatessa soveltaa, kun ei ole muistanut ostaa kaikkea ajattelemaansa. Listoja kirjoittelen aina toisinaan, auttavat kummasti. Minä en ole ikinä ollut näin suunnitelmallinen kaupassa kävijä kuin täällä, jos kauppoihin matkaaminen olisi yhtään mutkattomampaa niin kävisin varmaan useammin kuin kerran viikossa.

      Poista
  3. Moikka! Hirveän hintaista ruokaa teillä on! Ihmeellistä, etteivät hedelmät ole siellä halpoja, kun luulisi että siinä ilmastossa niitä pystyy kasvattamaan, mutta se onkin ehkä niin, että on totuttu että kaikki tuodaan sinne kaupunkiin muualta ja se on helpompaa niin.. Eiks siellä ole ruokatoria tai -hallia vihanneksille ja hedelmille vain onko ne teiltä kaukana?

    Kyllähän mekin täällä Belgiassa käydään monessa kaupassa eri asioiden perässä, mutta voidaan tietty ostaa kaikki ruoka samastakin paikasta, mutta jos haluaa säästää, niin sitten joutuu käymään vähän kauempana. Kyläkaupasta puolen kilometrin päästä Carrefourista ostetaan normaaliruuat ja Colruytista ostetaan vedet. Parempi kalatisti on isossa Carrefourissa vähän kauempana (olisko 15 km?), joten tulee meillekin siinä matkaa jonkun verran. Mutta täällä meillähän ei olekaan paljon liikennettä ja kaupassa käväisee ihan nopsaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, hirveän hintaista ja jotenkin niin vaikea uskoa. Vihannestorin ollen vasta löytänyt, tai siis uskaltautunut sinne ja ilokseni huomasin, että hinnat eivät olleet ei-paikalliselle sen kalliimmat kuin paikallisellekaan. Mutta sitten taas kun menee vihannestorille niin siinä on melkein päivän aktiviteetti eikä siitä oikein voi kipaista seuraavaan kauppaan.

      Meidän naapurit ovat olleet jo pari viikkoa lomalla siellä Belgiassa. Eniten olin kateellinen siitä, että pääsevät isoon carrefouriin ostoksille, naapuri ehkä eniten iloinen siitä.

      Terveisiä!

      Poista
  4. Korjaus edelliseen: Sori, sä kirjoititkin siitä vihannestorista, näin sen nyt vasta. Hyvä niin, mutta silti, hintataso on tosi kova verrattuna eurooppalaiseen ja Belgiassa on vielä kallista verrattuna naapurivaltioihin..

    VastaaPoista