keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Voihan räkä.

Yli viikko on mennyt kun sateet alkoivat. Jo Mombasassa tutuksi käyneet puheet sateista ja kipeistä lapsista ovat käyneet toteen. Olen aina vähän hymähdellyt niille puheille. En voi ymmärtää miten vesisade voi sairastuttaa, mutta kyllä se vaan on niin, että tropiikissa se sade luo liian otolliset olosuhteet bakteereille ja viruksille pesiä. Tuli sade, tuli räkä.

Esikoisemme oli jatkuvasti köhässä ja nielu tulehtuneena ollessaan 1,5 - 2-vuotias. Saavuimme silloin juuri Suomeen, lääkärit olivat hyvin kiinnostuneita esikoisesta, koska metsästivät kaiketi jotain eksoottista tautia. Esikoista tutkittiin puoli vuotta hyvin tarkasti, erilaisia kokeita tehtiin lukuisia ja missään ei ikinä näkynyt mitään poikkeavaa. Tuli vain kuumetta joka kolmas viikko pariksi päiväksi, hyvin korkea kuume ja voimakas kurkkukipu, rohina ja kuorsaus. Lopulta esikoiselta poistettiin niin nielu -kuin kitarisat ja sairastelu loppui. En voi kuin olla kiitollinen hyvästä hoidosta kunnallisella puolella, kaikki toimi aina meidän kohdalla hyvin. Toki oli jonotusta ja muuta, mutta ainahan jotain säätöä on.

Kuopus tuntuu seuraavan isoveljeään. Pienoinen kuorsaus on alkanut ja hirmuinen rohina, kun flunssa vähänkään meinaa tulla. Nyt yli viikon sairastelun aikana on ehtinyt olla silmätulehdus, yskä ja nuha kuumeilulla. Monta yötä meni nukkumatta kunnes eilen menimmme toistamiseen lääkäriin, tällä kertaa sairaalaan asti, koska minä epäilin jo keuhkokuumetta ja tiesin, että vain sairaalassa on sen diagnosoimiseen tarvittava välineistö. Menin kuopuksen kanssa ensiapuun. Vietimme siellä melkein koko päivän ja tuloksena on viruksen aiheuttama tulehdus, hoitona hengitystä höyrykoneen avulla ja lepoa (haha). Sairaalareissu oli niin hyvä kokemus kuin sairaalareissu voi olla. Koko ajan oli sellainen olo, että henkilökunta tietää tarkasti missä mennään. Kuopus pääsi hengittelemään maskin alle, jotta lima irtoaisi keuhkoista ja keuhkoputkista, kävi röntgenissä ja verikokeetkin otettiin niin pienellä neulalla, että itkukaan ei yltynyt hirmuiseksi. Olo on huojentunut siitä, että ei ollut vakavammasta kyse. Mieleen nousee vain se syksy esikoisen kanssa, kun kuumeilu oli arkipäivää. Jännittää, jos kuopuksen käy samalla tavalla.

Meidän arki on siis ollut sairastelua. Esikoinen on hiukan yskinyt, mutta käynyt koulussa. Mies oli jopa yhden päivän sairaana kotona. Minä käyn ihan puoliteholla, mutta arki vie mennessään ja pakottaa olemaan täysillä mukana, tosin kaikki muu jää kuin pakolliset asiat. Ensi viikonlopulle meillä on varattuna pieni lomamatka kahdeksi yöksi San Blasin saarille. Jännittää, josko matka toteutuu.

Enää en hymähtele tropiikin sateelle. Se toden totta tuo mukanaan kaikkea inhaa. Mutta voi kiesus sentään miten vihreää täällä on. Luonto on sellaisella vimmalla noussut viikossa jo vihreäksi, että ei voi kuin ihastella.

2 kommenttia:

  1. Paranemisia teille! Mä en ole kuullut sateiden tuovan sairauksia mutta vuodenaikojen vaihdoksen ylipäänsä olen Jamaikalta asti kuullut olevan syyllinen sairasteluun. Hymähtelin sitä aikoinaan, että miten niin kuuman sään muuttuminen vieläkin kuumemmaksi olisi niin iso asia, mutta niin se vain tavallisesti aina tuntuu oievan!

    Belizestä muistan hyvin tuon kuinka luonto vihertyi ihan silmissä sadekauden alkaessa. Täällä ei varsinaista sadekautta ole siinä mielessä, että koskaan ei sada kovin paljon ja suurimman osan vuotta ei lainkaan, ja kaupunki onkin aika tasaisen vihreä. Mutta siis onneksi tosiaan melko vihreä kuitenkin, vaikka ollaankin aavikon reunalla.

    Pikaista paranemista teillepäin!

    VastaaPoista
  2. Täällä moni on kauhuissaan, jos vaikka vähän kastuu sateessa tai varsinkin, jos antaa lasten mennä sateeseen. Itse taas ajattelen, että sade on hauska lapsille, kun se on niin runsas ja lämmin. Mutta taidan alkaa siirtyä uskomaan paikallisia, niin sitkeästi ollaan sairastettu kauan aikaa.

    Nyt on mennyt jo pari viikkoa sateiden alkamisesta ja luonto on aivan huikean värinen, niin syvää vihreää ja runsasta kasvustoa.

    VastaaPoista