perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhlapyhistä ja juhannuksesta

Ikävä kotia korostuu juhlien aikaan. Minusta meidän suomalaisten pitäisi ennen kaikkea olla ylpeitä siitä, että meillä on vahvoja perinteitä, jotka kulkevat vuoden kiertokulussa mukana vuodesta toiseen. Tykkään oikeastaan kaikista juhlapyhistä, emme välttämättä niitä niin juhli, mutta aina on jotakin elementtejä mukana ja vähintään ajatus. Ajatus keskikesän juhlasta keskellä Panaman ympäri vuoden kestävää kuumuutta ei inspiroi juurikaan ollenkaan, mutta sitäkin enemmän seuraan hymyissä suin juhlamenoja Pohjolassa, olisimme mielellään mukana.


Panamaan en ole vielä niin päässyt sisälle, mutta Namibiassa ja Keniassa ikävöin sitä semmoista tunnetta, joka Suomessa juhlapyhinä syntyy. Juhannuksena tietää lähes kaikkien pyrkivän luonnonhelmaan ja grillaamaan. Vappuna kaupungin humuun, munkkia ja ilmapalloja, jouluna taas perheen merkitys korostuu. Ja aina mukaan voi ujuttaa nakkeja ja perunasalaattia erilaisine versioineen. Namibiassa ja Keniassa jokainen teki omiaan, yhteisiä perinteitä ei tuntunut olevan. Panamassa tiedän vain ostareiden olevan tupaten täynnä juhlapyhinä.


Samaan aikaan tiedän suomalaisten kauppojenkin takovan suurimmat setelinsä juuri juhlien aattoina, jonojen olevan huimia ja hermojen riekalaisia. Se on kiinnostavaa, että mistä se tarve tulee varustautua pariin päivään aina kuin kahteen viikkoon? Taitaa tapahtua helposti aina ennen juhlia.


Me elämme siis juhannusta lähinnä seuraten toisten juhannusten viettoa. Viimeksi olemme olleet yhtaikaa miehen kanssa Suomessa juhannuksena vuonna 2009, se oli hyvä juhannus. Mökkijussi Turun kauneimmassa saaristossa. Mies tosin menee tänään työpaikan grillijuhliin, joissa on kuulema perunaa ja silliä tarjolla suomijussin kunniaksi. Siitä jatkamme yhdessä teatteriin, siitä tulee varmasti mielenkiintoista. Teatteri on englanninkielinen, mutta en ole varma onko näyttelijät panamalaisia vai jenkkejä. Mukaan tulee monta mukavaa naapuria.

Kuvat ovat kaikki tämän vuoden tammikuulta. Ensimmäisessä olemme kivunneet Panaman kaupungin keuhkoiksi kutsuttuun sademetsään, siellä on hienot näkymät ympäri kaupunkia. Toisessa kuvassa olemme pyöräilemässä omilla nurkillamme ja kolmannessa odotan ystäväni kanssa laivaa saapuvaksi, jotta pääsemme matkaamaan päiväksi pienelle paratiisisaarelle Tyynelle valtamerelle. Oli aikainen aamu ja aurinko vasta nousemassa.

Juhannuksen juhlinta on jo pitkällä Suomessa, me vasta virittäydytään perjantaihin ja tulevaan viikonloppuun. Kaikkea kivaa on tiedossa. Kaikille teille ihanaa ja aurinkoista viikonloppua, olipa juhannus ajankohtainen tai ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti