keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Melkein jo lomalla

Facebookin muistotoiminto muistutti aamulla viime kesästä kuvalla. Kuvassa esikoinen istui Kuopion torilla syömässä lihapiirakkaa niin kuin Kuopion torilla on tapana tehdä. Ensin lihapiirakka ja päälle possumunkkia, jos jaksaa. Välillä juostaan pulujen perässä, kaadutaan mukulakiville, pulut nappaa herkut ja juostaan taas. Viime kesänä taisin viettää pisimmän ajan Kuopiossa sitten vuoden 2001. Olin lasten kanssa lähes kuukauden kotimaisemissa ilman hoppua minnekään. Se oli mahtavaa.

Tuo kuva toi välittömän ikävän. Vielä olisi pari viikkoa ennen kuin lähdemme kesälomalle, ensimmäinen kuukausi taitaa mennä aika haipakkaa. Ensimmäinen viikko aikaeroon sopeutumiseen, toinen flunssaan, kolmas lomafiiliksissä ja neljäs valmistautuessa  miehen matkustamiseen takaisin Panamaan ja siinä kaiken keskellä on kaikenlaista mukavaa tekemistä ja moneen paikkaan matkustamista. Perheemme asuvat eri kaupungeissa, isäni eri maassa asti. Kilometrejä tulee kertymään varmasti auton mittariin. Haaveissa olisi joskus saada oma mökki, jonne jokainen voisi tulla meitä moikkaamaan. Mutta sitten taas haluamme ehdottomasti myös nähdä kotikaupunkimme, niin Turun kuin Kuopion. Käydä mummoloissa, kavereiden luona ja puistoissa sekä uimarannoilla.





Sokerina pohjalla on tieto siitä, että jään poikien kanssa vielä toiseksikin kuukaudeksi Suomeen. Sitten ei ole hötkyilemistä vaan sitten toivottavasti aika pysähtyy ja on välillä tylsää, mummot väsyy meidän seuraan ja kaipaavat jo hieman lepoa ja omaa aikaa.



Melkein jo maistan uudet perunat, mansikat ja herneet. Mustikat ja muikut. En mitenkään aktiivisesti ikävöi suomalaista ruokaa, mutta onhan se vaan kesäisin ihan priimaa.



Täällä elämä on vaatteiden suhteen yksinkertaista. Pojille varsinkin. Päällä on aina t-paita ja shortsit. Öisin pitkähihaiset ja -lahkeelliset yöpuvut, koska ilmastointi. Ihan kuin vuodessa olisi unohtanut miten pukeutua jos lämpöasteita on vähemmän. Pitäisi alkaa virittämään mieli vaatteisiin. Nyt auringon haalistama vaatekaappi alkaa näyttää kulahtaneelta, hieman liian kittanoilta vaatteilta. Suomen loma tarkoittaa myös varustautumista seuraavaan vuoteen täällä. En yrityksistä huolimatta ole osannut ostaa vaatteita täällä, muuta kuin muutaman ihan pakollisen asian.

Kaikista eniten on tietenkin ikävä ihmisiä ja koiriamme.





2 kommenttia:

  1. Jee sieltä se loma koittaa! Jotenkin kuvailit kesä-Suomessa lomailemista niin, että tuli ihan kärsimätön olo päästä sinne just nyt! Onhan se välillä just tota haipakkaa yhdestä paikasta toiseen menemistä. Mahtavaa että on toinenkin kuukausi lomailua tiedossa! Mä muuten just mietin kanssa vaatetusasioita. Miten helppoa on myös täällä ja myös tytöllä: aina mekko ja sandaalit ja that's it. Pienemmällä just toi t-paita ja shortsit. Sillä ei edes ole olemassa mitään hupparia tai takkia! Pitänee ostaa Suomeen. Ihanaa lomaa teille!

    VastaaPoista
  2. Nämä viimeiset viikot ennen lomaa on aikamoista mielen ilakointia tulevasta ajasta Suomessa, kyllä. Vaatetus on tosiaan mielessä, Suomen suvi ja elokuun lopussa hiipivä syksy voi tarkoittaa kai ihan mitä vaan ilmojen puolesta, lämmintä, kylmää, sadetta, kuraa eli vähän kaikkeen on parempi varustautua. Kuopus onneksi perii veljeltään, mutta esikoinen on auttamatta kasvanut ulos lähes kaikista pitkistä vaatteistaan.

    VastaaPoista