keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomahekumointia

Lomalla voi ottaa iisimmin.

Ihan eniten just nyt parhaalta ikinä tuntuu se, että ihan pian:

Voidaan ostaa mansikoita ja herneitä vaikka joka päivä.

Uudet perunat ovat ehkä parhaillaan.

Kauppareissulta voi ostaa mukaan fazerin erilaisia suklaapatukoita

Kauppareissulla voi Turun suunnalla ostaa Saariston ruisnappeja ja kaikkialla jälkiuunileipää. Niin ja sitä ingmanin merisuolavoita.

Mutta ne uudet perunat ja silli. Turun tori ja sen uskomaton tarjonta. Minkä tahansa kaupan uskomaton valikoima. Ehkä vähän ahdistaa kyllä taas se jugurttipurkkien meri. Tahdon vaan tavallista naturellia, ai niin se turkkilainen jugurtti, jee!

Sitten tietysti näen itseni erinäisissä leikkipuistoissa istuskelemassa, kun lapset leikkii niin suomalaisen turvallisissa välineissä, että minä voin vaan istua. (ei tuu tapahtumaan, koska aina tapahtuu jotain kun me ollaan liikkeellä.)

Näen myös itseni istuskelemassa erinäisillä terasseilla sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Itikat tai muut ötökät ei vaivaa eikä ole liian kuuma. On vaan niin kivaa jutella toisten kanssa.

Näen myös meidät istumassa erinäisissä ruokapöydissä, ihanan harmonisesti. Pieninkin jo tuolilla, kun ei syöttötuolissa oikein suostu istumaan. Me syödään ja keskustellaan rauhalliseen sävyyn mitä tullaan tekemään, mitä kukin tahtoo tehdä ja miten mukavaa meillä on. Sitten me välillä ihastellaan miten hyvää ruoka ja seura on.

Näen itseni ihanissa uusissa vaatteissa, rautaisen itsehillinnän kanssa varustettuna kiertämässä kauppjoja haalien ensi vuodeksi pojille vaatetta ja itselleni myös. Itsehillintää toisaalta siihen, että en hullaantuisi valikoimista ja toisaalta siihen, että malttaisin oikeasti hankkia tarpeellisen. Useimmiten vihaan vaatekaupoissa koluamista. Keniasta Suomen pääseminen aiheutti aikamoisen shoppausmanian, koska Mombasassa ei vain ollut mitään vaatekauppoja. Panama on taas täynnä ostareita, luksusmerkkejä, tavallisia merkkejä, niin täynnä kaikkea, että ostoshepulointiin en siinä mielessä usko.

Yötön yö ja valo jännittää, samassa huoneessa nukkuminen kuopuksen kanssa jännittää. Yöt ja nukkuminen jännittää. Aina jos nukumme samassa huoneessa tapahtuu kummia ja yöt menee kukkumiseksi, äidin kainaloon on päästävä äänellä millä hyvänsä.

Meidän neljä ensimmäistä viikkoa on suhteellisen ohjelmoituja. Ohjelma on vain kivaa, reissuja sinne ja tänne. Paljon autossa istuttavia kilometrejä, mutta se kaikki kuuluu meidän kesään.

Viime viikkojen hyvä meno kantaa toivottavasti lomalle asti. Vaikka loma lasten kanssa onkin pitkälti sitä, että rutiinit siirtyvät uuteen ympäristöön ja kaikesta tulee hieman mutkikkaampaa. En silti malta odottaa, että varsinkin esikoinen tapaa kaikki ihmiset keitä on kovasti ikävöinyt. Usein hän puhuu siitä miten mummit, ukit, pappa, serkut, enot, sedät, täti ja kamut varmaan juoksee häntä heti halaamaan kun näkevät että hän on tullut Suomeen. Muistakaa siis halata pientä miestä :)


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika samalta, kun mun hekumointi siita, minkalaista lomalla tulee olemaan. Lisaisin viela listaan, etta joka puolella on raikasta ilmaa, eika kukaan tuu saasteista kipeaksi. Vaatekauppojen osalta lahina naen itseni epatoivoisesti etsimassa jotain, mita Ugandassa (erityisesti toimistossa) voi pukea paallensa - eli jotain riittavan konservatiivista, luonnon materilaaleista valmistettua, mutta ei vaaleaa varia (tassa punertavassa maassa niita ei saa i9kina puhtaaksi) :D

    VastaaPoista
  2. Juu, tuo raikas ilma on mahtava, en sitä osannut kaivata ennen kuin sen tunsi. Istuapa saunan jälkeen kivirappusilla ja katsoa heinäkuista iltaa ja hengitellä sitä raikasta ilmaa.
    Minä sain patistettua itseni vasta ihan viimeisillä viikoilla kauppoihin. Onneksi oli esikoinen mukana, hän valitsi mielellään mitä halusi. Esikoinen onkin sitten ainut, joka on edes jotenkin varustautunut tulevaan vuoteen.

    Ja hupsis, kuinka mulla onkaan kestänyt blogin hiljaiselo ja teidän tsemppaajien huomiointi.

    VastaaPoista