perjantai 16. joulukuuta 2016

Ehkä erilaista Panamassa

Mutta jo jokseenkin meille ihan normaalia:

Tiskien pesu pesusienellä.

Ainainen ruuan palaminen kaasu-uunissa, jossa lämpö hohkaa uunin alaosasta.

Ravintolassa tai missä tahansa kuppilassa tilauksen tekemisestä ruuan pöytään saapumisessa kestää kauan, jos on todella nopea paikka niin puoli tuntia.

Tankatessa ensin viedään pantti (vaikka henkkarit) bensa-aseman keskellä olevaan pikkiriikkiseen toimistoon, sitten tankataan. Taas jonotetaan toimistoon ja maksetaan.


Ulkonäköä puidaan avoimesti. Uudet rinnat hankkinut vetäisee paidan ylös ja esittelee uutuuksiaan. Tai kun palasin kesälomalta takaisin, oli kodinhoitajamme ensimmäinen kommentti se kuinka on tullut vyötärölle lisää kiloja. Tokaisi, että on ruoka maistunut. Vastasin, että kyllä on, koska kesällä Suomen ruoka on parasta maailmassa. Vastapainoksi ulkonäköä kehutaan myös paljon. Sitä siis puidaan ilman häpeää.


Lapset saavat valtavat määrät karkkia, kakkua ja herkkuja. On ihan perus, että reilu yksivuotias juo limpparia. Minä olen se mussuttava nipoäiti, vaikka annankin lapsieni ottaa lähes mitä tahansa, mutta limppariin ja sokerijuomiin vedän rajan. Kireän niporajan.

Sunnuntaisin suljetaan useita teitä, jotta ihmiset saavat pyöräillä ja juosta. Pyöräily on erityisen suosittua täällä, ehkä vaativan ilmaston takia. Pyöräillessä on tuulenvire mukana koko ajan.

Alati soiva metsä. Aina joku pitää ääntä, linnut, sirkat tai sammakot vähintään. Pysähtynyt ja hiljainen luonto löytyy jostain muualta kuin täältä. Silloin tällöin puusta bongattu laiskiainen.


Tämä yllä oleva laiskiainen hengasi tuossa meidän kadun puussa. Ensimmäiset kuvat ovat kotikadultamme. Vastapäätä on siis tiheä sademetsä. Ei sinne oikein voi edes mennä. Enkä kyllä uskaltaisikaan. Tähän asti on onneksi kunnioitus säilynyt puolin ja toisin. Vain muutamat metsän asukkaat käyvät päivittäin tarkistamassa roskikset.

6 kommenttia:

  1. Upea laskiainen! Mekin asumme ihan sademetsän kyljessä ja asuinalueellamme on esim. joessa kaimaaneja. Laiskiaisiakin on, mutta valitettavasti en ole vielä onnistunut näkemään yhtään. Sademetsissä olemme retkeillet oppaiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos kommentista! Uteliaisuuteni heräsi, mistä päin kommentoit? Laiskiaiset on vaikeita bongattavia, mutta täällä ainakin ovat lähes aina tietyissä puissa minkä lehtiä ja kukkia syövät, ovat myös aika pienikokoisia, semmosia kissan kokoisia ehkä. Onnea bongauksiin!

      Poista
  2. Olipa kiva kuulla teidän erikoisuuksista! On jännä miten nopeasti sitä lopulta tottuu sellaiseen mikä aluksi on ihan kummallista ja erilaista. Mä en jotenkin enää juuri ollenkaan saa kiinni siitä kaikesta mikä saattaisi outoudessaan olla muille kiinnostavaa tässä meidän todellisuudessa ja se vähän harmittaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan totukin nopeasti kaikkeen? Täälläkin on varmaan kaikkea muutakin, mutta nämä ovat olleet mielessä, kun meillä oli käymässä vieraita Suomesta. Mutta tämä on vähän niin kuin valokuvat perusarjesta - itselle niin arkisia ja tavallisia ja toisille taas eksoottisia.

      Poista
  3. Sama juttu että tottuu nopeasti sellaiseen joka muille näyttää erikoiselta. Lapsen joulujuhlan esitysnäyttämön kuvia näytin Suomessa asuvalle kaverilleni joka kiinnitti huomiota rekvisiittaan joka tosiaan näytti aika epäsuomalaiselta mutta johon en ollut itse kiinnittänyt sen enempää huomiota. Kumma systeemi tuo bensanostokaava ja eikä ai näyttävät uutuuksiaan avoimesti - mikäpäs siinä toisaalta :)

    VastaaPoista
  4. Tottuu tosiaan, vaikka sitten taas liikenteessä harvoin tulee tylsää hetkeä, koska katsottavaa kadunvarsilla riittää ja taivasteltavaa ajotavoissa. Olen muuten tankannut vain kerran täällä ja vaikka olen monesti istunut autossa miehen tankatessa oli tuo ostotapahtuma hiukan jännittävä. Missään näitä minulle outoja käytänteitä ei kerrota, ne vaan pitää tietää ja kysellä muilta tankkaajilta. Olla ihan turistina ensimmäisellä kerralla :)

    VastaaPoista