maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulusta

Ensimmäisenä jouluna ulkosuomalaiselämää väsäsin vielä anopin kanssa jos jonkinlaista perinteistä suomijouluruokaa namibialaisella twistillä joulupöytään, koska perinteet ja joulutunnelma. Toisenakin jouluna väänsimme kaikenlaista suomalaista mummoni kanssa. Kolmantena ihanan perunaloverini kanssa Mombasassa, oli kinkku ja itsetehdyt laatikot. Neljäntenä sylissä kiikkui jo esikoinen ja kinkku oli se tärkein joulupöydän elementti. Niin ja anopin tekemät herkut kenialaisista raaka-aineista.

Sitten tuli pari suomijoulua ja paljon kaikkea uskomatonta herkkua. Paitsi toisena suomijouluna kukaan ei edes huomannut, että rosolli puuttui pöydästä (se oli toki tehtynä, mutta unohdettu kellariin). Viime joulusta en edes muista kuin sen, että uuni oli rikki ja kinkun paistamiseen meni ainakin kokonainen vuorokausi ja että riisipuuro ei kerrankin palanut pohjaan, koska ulkoistin sen keittämisen silloiselle kodinhoitajallemme.

Lasten myötä joulu on muuttanut muotoaan. Asioita unohtuu, pöydässä keskityn ruokailun sijaan siihen, että lapset ei heitä ketään ruualla. On joulukalenteria, tonttujen bongausta, joululahjoilla kiristystä ja joulupäivinä kuitenkin ne aina arjessa olevat rutiinit, ettei pakka mene liian sekaisin.

Mutta meille vanhemmille kai ne joulun ruuat on se juttu, se mikä tekee juhlan.

Tänä vuonna kinkku taas paistuu, pakkasessa on paketti kylmäsavulohta ja jääkaapissa tuubi wasabia. Saa nähdä mitä niistä valmistuu. Ai niin ja yksi perulainen perunaresepti on mielessä.

Joululahjat olen hankkinut jo viime viikolla lapsille, se jos mikä on täysin tavatonta minulle. Yleensä havahdun joulun tuloon vasta viikkoa aiemmin ja pari päivää ennen aattoa mietin lahjoja.

Vietämme ensimmäistä kertaa joulua "yksin" ilman muuta perhettä. Asuinalueemme on myös lähes tyhjä, monet ovat matkustaneet kotimaihinsa jo joulunviettoon. Onneksi pari ystäväperhettä jäi tänne, emme ole ihan yksin. Hieman on haikea olo, mutta näin mennään tänä vuonna.

Kuusi on ollut koristeltuna jo pari viikkoa, oikea tuontikuusi Kanadasta.


2 kommenttia:

  1. Minulle jouluruoka on jotenkin aika toissijainen elementti joulussa. Ihanaa on se tunnelma, minä rakastan koristelemista, paketoimista salaa, joulupukkisatujen hörpöttämistä ja kaikkea sitä. Toivottavasti joulunne meni ihanasti!

    VastaaPoista
  2. Tuntuu kuin joulusta olisi jo kauankin aikaa, se meni kyllä ihan mukavan leppoisasti, aika arkipäiväisesti näissä samoissa tutuissa kuvioissa. Kinkku oli kyllä pettymys, kuivui kasaan uunissa.

    Teidän joulu Suomessa oli kuvien perusteella suoraan jostain sadusta!

    VastaaPoista