lauantai 25. helmikuuta 2017

School Spirit Week ja viikon hajanaiset

Tällä viikolla pojilla on ollut hieman erilaisia koulupäiviä kuin normaalisti. Jokainen päivä on edustanut eri teemaa ja sen mukaan lapset ovat myös pukeutuneet. Maanantaina koulussa oltiin yöpuvut päällä, tiistaina supersankareina, keskiviikkona musatähtinä ja tänään satuhahmoina. Huomenna on ei koulukiusaamiselle -päivä, silloin pukeudutaan valkoiseen.



En tiedä onko se viimeinen viikko ennen lomaa, ensi viikolla on karnevaaliviikko katolilaisuuden mukaan vai nämä erilaiset asut, mutta tämä viikko on ollut erityisen vaikea monelle lapselle. Paljon turhautumista ja itkua, kiukkua ja riitelyä. Ei niinkuin koulu viikkoa markkinoi, paremman yhteishengen puolesta vaan pikemminkin sekoittaen pakkaa. Tai ehkä se on viimeinen viikko ennen karnevaaleja, joka tarkoittaa käytännössä viikon lomaa koulusta.



 



Viime aikoina on ollut niin paljon vilskettä ja epävarmuutta ilmassa, että just nyt viikon loma kuulostaa oikein tervetulleelta. Laiskoja hitaita aamuja, tuntejen lillumista uima-altaassa, pyöräretkiä ja puistoja. Meno on villiä Panamassa karnevaalin aikaan, suurin osa matkustaa sisämaahan juhlimaan, vaikka kai kaupunkikin houkuttelee. Useita teitä on joka käännetty niin, että voi ajaa vain yhteen suuntaan (ruuhkien helpottamista) tai sitten katu on varattu karnevaaliparaateille.

Haluaisin kovin nähdä ja kokea karnevaalihumun, mutta joku vaativa ääni sisällä käskee välttämään väkijoukkoja. Mombasassa asuttujen vuosien aikana terroriuhka oli usein todellinen ja siellä on iskostunut jo mieleen isojen tilaisuuksien välttäminen. En koe pelkääväni mitenkään aktiivisesti, mutta on asioita, jotka teen lähes automaattisesti. Auton ovet lukitsen aina lähtiessäni liikkeelle, en ikinä jätä kassia autoon, en pysähdy autolla ajaessa pimeään aikaan, välttelen ruuhkia ja väkijoukkoja, kotona pidän verhot alhaalla.

Viime viikonlopun vietin kahden kamuni kanssa joogaretriitissä. Viikonloppu oli huikea ja sai ajatukset liikkeelle, inspiroi ja antoi valtavasti energiaa, tönäisi minua suuntaan, josta olen aina haaveillut, mutta en ole uskaltanut edes ajatella toteuttavani.

Toivotan kaikille hyviä hetkiä viikonloppuun!

3 kommenttia:

  1. Musta noo erikoisviikot koulussa on aina jotenkin aika hairitsevia. Meilla on kirjallisuusviikko maanantaista eteenpain ja ekstrra-ohjelmaa on niin paljon etten kerta kaikkiaan muista mina paivana pitaa pukeutua mihinkin asuun... Mulla on kans toi vaenpaljouksien valttely jaanyt paalle voimakkaasti. Al Shabaab on ollut tosi hiljaa viime aikoina mutta siltikaan en kay oikestaan missaan vaestotapahtumassa.

    VastaaPoista
  2. heh, minustakin tuntui aluksi ihan ylivoimaisen raskaalle eri teemat, mutta omat lapset innostui pukeutumisesta paljon, esikoinen valitsi itse kaikki asunsa. Pienempää piti hieman auttaa :) Mutta joo, ihmeellisen paljon oli kinaa ja tappelua ilmassa. Ja edelleen mietin, että miten ihmeessä te täystyöllistetyt vanhemmat pysytte perässä näissä kaikissa koulun käänteissä. Tapasin muuten just teidän Kampalan kamut, kivaa oli!

    VastaaPoista
  3. Heh, hauskaa! Pieni maailma sit loppujen lopuks :)

    VastaaPoista