torstai 16. maaliskuuta 2017

Väsynyttä blogin päivitystä

Ensin oli karnevaaliloma viikon verran koulusta, sitten mies lähti työmatkalle ja minulla oli viikko täynnä tapahtumia ja menoja, unta ei juuri ollenkaan. Miehen ensimmäisen poissaloviikon lapset heräilivät joka yö, kömpivät viereeni ja nukkuivat tyytyväisinä pyörien ympäri sänkyä. Minä en osaa nukkua silloin ollenkaan, turhaudun ja pihisen. Mutta en sitten kuitenkaan millään raaski siirtäää hymyillen nukkuvia lapsiakaan. Joten joko pihisen kiukusta omassa sängyssä loppuyön tai siirryn lasten sänkyyn nukkumaan. Onneksi tätä kesti vain viikon verran. Sitten kuopus sairastui, minä perässä ja esikoinenkin päiväksi. Puhelimen unikello kertoo karua kieltä, viikon keskimääräinen nukkumisaika (eli aika jolloin puhelin ei ole ollut kädessäni) on kuusi tuntia ja yhdeksän minuuttia yössä. Olen kukkunut illat, mutta aamuisin on aina herättävä kuudelta, että ehdimme ajallamme ovesta ulos. Sanomattakin on selvää, että äiti alkaa olla väsynyt. Väsyneenä minulla alkaa helposti vaikeudet nukahtaa ja saatan pyöriä koko yönkin sängyssä, välillä nukahtaen kevyeen koiranuneen.

Paljon on tapahtunut, olen emännöinyt vihdoin kokkikerhon, teimme pataleipää, kikhernesalaattia ja wasabilohisalaattia. Pataleipä oli suuri menestys! Niin helppoa ja hyvää ja variaatioita niin monta kuin tekijääkin.Viime viikolla oli myös isot valokuvaukset, yhden kamun synttärit, toisen vauvakutsut, sain myös paljon aikaan omien töideni parissa. Tämä viikko onkin sitten sairastettu, tänään jo paremmalla mielellä, vaikka olo ei terve olekaan. Univaje ja väsymys eivät oikein auta, väsynyt kroppa sairastuu niin paljon herkemmin. Molemmat lapset ovat tänään ensimmäistä kertaa koulussa tällä viikolla.

Niin paljon kuin blogiani tykkäänkin päivittää ja tänne kirjoittaa niin huomaan kuinka vaikeaa se on jos elämä yhtään heittää ylimääräisiä kuperkeikkoja. Minulle rauhallista ja mitenkään luovaa aikaa ovat aamupäivän tunnit silloin, kun lapset ovat koulussa. Niitäkin on vapaana vain muutama viikossa. Arkeni ehdotonta herkkua ja sellaista hyvän olon tunnetta tuovia hetki ovat nämä aamupäivät, kun saan istua alas ilman hoppua minnekään. Silloin on aikaa miettiä mitä tapahtuu, havannoida mitä ympäristössä tapahtuu tai on tapahtunut, suunnitella tulevaa ja ideoida. Kuopuksen päiväuniaika menee usein esikoisen kanssa lepäillessä ja iltaruokaa valmistaessa, iltapäivän tunnit taas kuluvat lasten kanssa puuhatessa, viidestä seitsemään ovat syömistä, pesua ja iltapuuroa. Kahdeksalta, kun lapset ovat toivottavasti untenmailla alkaa vuoro taas keittiössä, seuraavan päivän eväät ja lounas kouluun. Sitten teen välillä töitä eli suunnittelen seuraavan päivän pilatestunnin tai roikun puhelimellani kunnes sänky kutsuu, juttelen miehen kanssa puhelimessa. Pitäisi ryhdistäytyä, huomaan niin selkeästi kuinka puhelin vie ihan liikaa aikaa ja torpedoi yöunia. Se on kumma miten nopeasti siihen jää jumiin.

Aika selviytymisvaihteella olen ollut viimeiset pari viikkoa, eilen sovin itseni kanssa, että yökukkumisen on loputtava, tietotekniikan jäätävä pois illoista. Energinen arjen flow tulkoon takaisin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti