maanantai 6. maaliskuuta 2017

Yksityiskohtia arjesta

Monessa ulkosuomalaisblogissa kiertänyt haaste arjessa olevista yksityiskohdista, mun mielestä meidän elämä ei niin kovin konstikasta ole enkä millään saa mitään erikoista mieleen. Mutta nämä on näitä jokapäiväisiä asioita meille, joita ilman ehkä jossain muussa maassa voisi olla.

Aina ja joka päivä. Aurinkorasva ja hyttysmyrkky. Esikoisen herkät silmät vaativat rasvalta paljon, parempi kai niin, että käyttää mahdollisimman parabeenittömiä ja lisäaineettomia suojia, koska niitä joutuu niin usein käyttämään. Joka aamu ja ilta moskiitot ja pienen pienet chitrat hyökkäävät iholle ja siinä välissä sitten aurinko. Kovin vaatteilla yritämme suojata ihon, mutta rasvaakin tarvitsee laittaa. UV on lähes aina hälyttävän korkeissa lukemissa. Ulkoilemme vain aamuisin ja iltaisin. Keskipäivän porotus on ihan liian kuuma muutenkin. Joka viikko asuinalueellamme ajaa myrkytysauto ja taloyhtiömme sisällä joka toinen viikko. Sumupilvi on vaikuttava myrkytyksen aikana ja jälkeen, ulkona olemista kehoitetaan välttämään välittömästi myrkytyksen jälkeen. Epäilyttää aina, että mitähän myrkkyä mahdetaan käyttää ja samalla myös, että mikä myrkyn teho on. Moskiittoja ja chitroja on joka tapauksessa aina paljon. Mietin josko myrkky ei tehoa tai sitten vastaavasti, että mitenköhän paljon öttiäisiä olisi ilman myrkkyä.


Google maps ja waze. Näitä appeja tulee käytettyä lähes aina, kun lähden täältä lintukodostamme, niiden avulla saa edes jotenkin realistisen kuvan ruuhkista. Panama City on myös niin iso, että tunnen vain pienen murto-osan reiteistä. Jos lähtee väärään aikaan tai jos on sattunut joku onnettomuus niin liikenne voi jumiutua tunneiksi paikalleen.


Vesipullot ja eväsrasiat. Olen huono pursuavien kaappejen kanssa, mieluiten haluaisin, että jokaista asiaa on vain yksi, mutta eväsrasiat ja vesipullot ovat niin ahkerassa käytössä, että niitä on oltava enemmän kuin yksi per pää. Silti se ei poista ärsytystäni muovia pursuavista kaapeista. Vesipullo on aina mukana kaikkialla. Ulkona on niin kuuma, että jano tulee nopeasti. Onneksi Panaman vesi on juomakelpoista, selviämme omilla pulloilla, mutta minä olen tosi nipo veden maun suhteen. Metallisissa pulloissa vesi maistuu nopeasti liian metalliselta, vaikka kuinka olisi niitä kalliita sveitsiläisiä pulloja, muovipulloissa taas yhtään seisonut vesi maistuu muovilta vaikka kuinka olisi vapaa kaikista muovikemikaaleista, lasinen pullo olisi paras, mutta kenenkään laukku ei vedä neljää lasipulloa, lasiset myös painaa paljon. Ei ole helppoa tämä nirsopulloilijan elämä. Meidän ei onneksi tarvitse käyttää erilaisia vesiautomaatteja taikka kantaa vettä kaupasta kotia. Lapsille taas pakataan eväät joka päivä kouluun, kylmäkallen kera erityisessä eväskylmäkassissa, esikoiselle pakataan eväiden lisäksi lounaskin.

Kouluvaatteet lapsilla, ihanan helppoa. Tarvitsee vain tietää onko liikuntaa vai ei, liikuntapäivänä on eri vaatteet kuin tavan päivänä. Ei tarvitse käydä sen enempää keskusteluja lasten kanssa, että mikä paita on tänään hyvä, koulussa ei myöskään tarvitse vertailla toisten kanssa mitä kenelläkin on päällä.

6 kommenttia:

  1. Arkiset asiat on kyllä tosi mielenkiintoisia!

    Me ei käytetä päivittäin aurinkovoidetta vaan enemmän pyritään vaan pysyttelemään poissa auringosta. Täällä on usein niin tavattoman kuuma, ettei ulkona voi oikein ollakaan. Onneksi on iso talo: lapsilla on alakerrassa tilaa ajella pyörillä ja yläkerrassakin mahtuu muun muassa pelaamaan pienimuotoisesti koripalloa. Hyttysmyrkkyä emme käytä suoraan iholla, mutta toisaalta kyllä aika ajoin hengitellään myrkkyjä sisällä kotona, ja toivon kovasti, että myrkyttävät myös tuolla ulkona. Belmopanissa kuului aina kun hyttysmyrkkyauto oli tulossa läpi kylän, siitä kuului sellainen omanlainen äänensä, mutta täällä en ole laajempia myrkytyksiä koskaan itse nähnyt vaikka olen kuullut, että niitä kyllä on. Oma linjani on se, että mieluummin myrkyt kuin malaria! Uskon ja toivon, että noissa laajemmissa myrkytyksissä käytössä on asiallisia ja ihmisille turvallisia aineita.

    Kouluvaatteisiin suhtaudun itse vähän kaksijakoisesti. Ovathan ne kätevät, mutta toisaalta tuntuu, että vaatteita pitää olla tavallista enemmän kun on kouluvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet erikseen, ja pyykkiäkin on sitten enemmälti, kun lapset mieluusti vaihtavat koulun jälkeen kouluvaatteista kotivaatteisiin. Tänään oli taas pakko paniikissa pestä noita liikuntavaatteita, kun koululaisilla oli eilen urheilupäivä ja toiselle koululaisista tuli sen vuoksi tälle viikolle nyt liikuntapäiviä tavallisen kahden sijaan kolme. Liikuntashortseja on meillä molemmille vain ne pakolliset kaksi paria eli ei parane odottaa kouluvaatteiden pyykkäämisen kanssa viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas koulupuku on huippujuttu :D Oon ihan paniikissa kun Eritreaan pitaa kehitella kouluun jotain muita vaatteita...

      Poista
    2. Belizen koulussa ei ollut koulupukuja ja hyvin pärjättiin. Pojalla oli joka tilanteeseen sopivat shortsit ja t-paita käytössä läpi päivän koulusta vapaa-aikaan, ja tytöllä vähän jotain sinnepäin myös, hameita ja paitoja, tai kesämekkoja. Pyykkiä oli minusta selkeästi vähemmän!

      Poista
    3. Mä kanssa tykkään kouluvaatteista, meillä on muutama pari molempia niin urheilu kun tavan vaatteita, saahan niitä aina pyykätä, urheilupaidat ovat valkoisia, kuuden päivän lukujärjestyskierrossa on kolmena urheilua. Neljässä kuukaudessa mikään urheilupaita ei ole enää valkoinen, mutta onneksi shortsit ja peruspaita on tummempaa sinistä niin niissä ei ihan kaikki näy. Mulla on jo vuosia ollut tiistai ja torstai pyykkipäiviä, täällä on niin kätevää, kun on kuivausrumpu niin saa pyöritettyä kaikki pyykit kerralla, meidän pesukoneessa on myös ihmeen lyhyet pesuajat, vajaassa kahdessa tunnissa saa puhtaat ja kuivat pyykit laskostettavaksi. Myös itse koneet ovat superisot, kätevää, kun selviää yhdellä koneellisella usein.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoista lukea arkisista asioista Panamassa! Pystyisikö sulta kyselemään esim. sähköpostilla lisää arjesta Panamssa ja esim. zika-viruksen vaikutuksesta teidän/yleensä ihmisten arkeen. Me ollaan erittäin todennäköisesti muuttamassa Keniasta Panamaan alkusyksystä ja olisi niin mahtavaa kysellä joltakin sieltä asuvalta tarkempia tietoja. Kiitti! Terveisin, Matleena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, tottakai voit kysellä lisää s-postitse, kuulostaa uskomattomalle, että tulisitteko Keniasta tänne, hyvällä tavalla uskomattomalta. Mekin tultiin, tosin käytiin Suomessa elämässä pari vuotta välissä. Laita mulle postia osoitteeseen Jenni.r.uusitalo(miukumauku)Gmail.com.

      Poista