tiistai 9. toukokuuta 2017

Toukokuun alussa

Päivät, viikot, kuukaudet sekoittuvat toisiinsa, havahdun siihen, että kaiken tohinan keskellä
esikoiseni viettää pian viidettä syntymäpäiväänsä. Minun opettajani, uskomaton leijonamieleni. 

Meillä menee ihan mukavasti. Tänään ja tässä. Viime kuukausiin on mahtunut ihan liian paljon räkää ja sairastelua. Unettomia öitä ja suuria suunnitelmia, hyvää tekemisen pöhinää. Olo on toiveikas tulevan suhteen. Yhä useammin huomaan katsovani miestäni huokaisten mielessäni kuinka me selvittiin pikkulapsiajasta. Vielä arvet aika tuoreina ja raakoina, mutta kuitenkin. Just nyt on hyvä. Elämä pyörii oman perheen ympärillä, ja silti kaiken aikaa tunnen kuinka se alkaa ulottua jo hieman sen ulkopuolelle, kuinka se palo tehdä ja energia ajatella ovat syttyneet uudestaan, kodin ulkopuolisiin asioihin. Mutta nyt ollessani tilanteessa missä minulla on vapaus valita, olen onnellinen siitä, että minulla on kaikki aika olla läsnä lasteni arjessa. 

Jos ennen en ole vielä halunnut ajan pysähtyvän vaan lasteni kasvavan, niin nyt se voisi hetkeksi pysähtyä. Esikoinen ja kuopus ovat kaikessa mahdottomuudessaankin just nyt niin antoisaa seuraa. Alle kolmivuotiaani hämmästyttää minua päivittäin kolmikielisyydellään, esikoiseni taas suurella sydämellään, tarkkanäköisellä huolehtivaisuudellaan. 

Istun pitkästä aikaa niin, että on aikaa kulutettavana. Esikoinen aloitti tänään hiphop-tanssin. Odotan koulunpihalla, katson kuhinaa, ilmastointikoneet pauhaavat raskaasti vieressä, vanhempia tulee ja menee. Poskipusuja vaihdetaan ohimennen. Itikat kiusaavat ja ilma on painostava. 

Minulla on ollut ikävä blogiani ja monta muutakin blogia. 

 
 

 

1 kommentti: