torstai 31. elokuuta 2017

Pohjolan kesässä

Että en unohtaisi just niitä asioita mitä muistan tänään menneeltä Suomen reissulta.

Muista kertoa lapsillesi, etenkin sille pienimmälle, että lentomatkan jälkeen alkaa se varsinainen matka. Stressasin niin paljon lentopelkoisena itse lentomatkaa, että unohdin ihan ettei pienin hiffaa ihan itsestään, että aiomme olla reissussa monta viikkoa. Jo seuraavana päivänä pienin pyysi tomerasti, että lähdetään jo takaisin kotiin. Itse lentomatkat sujuivat lasten osalta oikein hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa oikeastaan missään kohtaa, vasta Suomen päässä lentokentältä kotia ajettu automatka oli hieman haastava. Siinä kohti takana oli jo vajaa vuorokausi matkustamista, joten se oli ihan ymmärrettävää.

Savolainen maalaismaisema on ainutlaatuisen kaunis, yksi vanhimmista ja rakkaimmista ystävistäni rakastui mieheen, joka asuttaa upeaa maalaismaisemaa ja mekin pääsemme osalliseksi tästä upeasta paikasta aina ilmestymällä paikalle. Niin kätevää ja mahtavaa! Tietysti paikan upeuden tekevät itse ihmiset, mutta uskon maisemienkin sielua hoitavaan voimaan.

Kun lapset on saanut illalla nukkumaan niin on kyllä aivan parasta tehdä muutama voileipä. Mun voileipäonneen kuuluvat oleellisena osana jälkiuunileipä (mitä kovempi sen parempi), voi, salaatinlehti, kipparikallen juusto, graavilohi ja kurkku. Ilman graaviakin on ihan parasta. Kunhan on jälkiuunileipä.

Kesällä kasvikset ovat ihan parhaimmillaan, herneet ja mansikat ovat niin hyviä, että niitä voisi syödä loputtomiin. Herneet ovat pienille lapsille myös oiva hienomotoriikan harjoittelun väline. Palko vaan käteen, tosin sitä ennen pitää varmistaa, että lapsi on saanut jo herneitä maistaakseen, jotta motivaatio pysyy yllä palkojen aukaisuun ja herneiden poimimiseen.

Internetti. Miten se voi toimiakin niin hyvin? Puhelimessa ja missä vaan. Ei juuri näkynyt pyörivää palleroa näytöllä Suomessa. Täällä taas alituiseen ja olen jo ihan tyytyväinen, jos se pyörimisen jälkeen avaa tai lataa jotain.

Kauppojen hedelmä -ja vihannesosastot ovat aivan uskomattomia aarreaittoja ja tuotteet tänne verrattuna edullisia.

Lasten suomi, miten ilahduttavaa on huomata kuinka kielitaito vahvistuu ihan ilman ponnisteluja. Kuopuksella on pian kolme vuotta elämää täynnä ja Suomessa suomen kielen tuottaminen otti aimo harppauksen. Ja nyt taas englantia tapaillaan ihan uudella innolla.



Asioista ja treffeistä sopiminen on jotenkin niin helppoa ja vaivatonta. Suomessa ajattelemme jotenkin niin eri tavalla, ehkä ihan ajattelematta sen teemme. Ihmiset antavat arvoa toistenkin tekemisille ja sovituille asioille. Kukaan ei heitä kevyesti, että tavataan ylihuomenna ja sitten peru viime hetkellä sitä ilman painavaa syytä. Vaan silloin kun sopii tapaamisesta miettii jo hetken, että sopiiko se omiin menoihin ollenkaan ja sen mukaan sitten puhuu ja lupaa. Minulle tämmöinen ajattelu on tapa arvostaa myös toisen ihmisen aikaa. Vaikka sitten itse treffejen sopiminen olisikin hieman säätöä ja useampaa viestiä vaativaa. Ehkä tosin tämä tapa syö hieman sitä hetkessä elämisen riemua.

On ihan ookoo kaivata omaa rauhaa ja aikaa. Kuuden viikon aikana vietimme vajaan 24 tuntia oman perheen kesken. Se on vähän se. Toisaalta sitten loppuosan vuodesta vietämme keskenämme tai ainakin minä lasten kanssa. Mies on ollut kyllä tosi paljon poissa kotoa eikä lomallakaan ollut kanssamme kuin vajaan kaksi viikkoa. Semmoista normaalia koko perheen eloa yhdessä pidemmän aikaa kuin yli viikon en edes muista. Siitä on aikaa. Sitä on ikävä, mutta hyvä on näinkin (ups, meni ohi aiheen).

Iso kiitos silti kaikille ketkä meitä malttoivat majoittaa, tiedän että olemme meluisia, syömme monta kertaa päivässsä, pyykkiä syntyy koko ajan, tavarat ovat milloin missäkin. Ajattelen aina, että olisi kiva vuokrata oma mökki jostain, mutta olen melkein varma että sitten yhdessä vietetty aika vaikka isovanhempien kanssa pienenisi entisestään.

Ravintoloiden tarjoilijat ovat hurjan nuoria ja silti niin päteviä. Yhdessäkin uudessa turkulaisessa ravintolassa sellainen niin nuori ja raikas tarjoilija vaan kepeästi jutusteli asiakkaiden kanssa ja ohimennen osasi suositella juuri oikeanlaiset viinit. Panamassa on palvelukulttuuri monessa paikassa vielä tosi jäykkää ja vaikka tatuointeja ja lävistyksiä ei näy kuin tosi harvakseltaan.

Shotseja ja t-paitoja ei sitten tarvittu ollenkaan. Kylmäntajun voi kadottaa, minulla oli mukana pari "pitkähihaista" eli sellaista paitaa, jossa hihat on just kyynärpäiden alapuolelle. Noh, kylmähän niiden kanssa tuli. Niitä pakatessa uskoin vahvasti siihen, että ei mitenkään voi olla liian kylmä jos on sellainen puolihihapaita päällä. Nyt voin todeta, että kyllä voi olla liian kylmä.

Suomen kesän jälkeen esikoinen on vakuuttunut siitä, että haluaa suomalaisen vaimon, dear god. Miten tähän on tultu?








9 kommenttia:

  1. Hyvähän sitä on jo suunnitella, mutta toivotaan, että siihen esikoisen vaimonmetsästykseen on vielä jokunen vuosi aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Välillä se ihan tuntuu stressaavan lasta, täällä muutama tyttö on ilmoittanut menevänsä pojan kanssa naimisiin ja se selvästi hieman stressaa mieltä. Paljon on keskusteltu aiheesta viime kuukausina.

      Poista
  2. OI jälkiuunileipä, graavilohi, kipparii....en kestää.. Kuulostaa ihanalta. Kuulostaa Suomelta. Olen ollut jo toista kuukautta Turkissa, voi jo haikailla ruisleipää, voihan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat herkkua kyllä. Mä aina toisinaan ostan kaupasta saksalaista ruisleipää, sitä on saanut aikanaan myös Namibiassa ja keniassakin. Paahdettuja menee paremman puutteessa. Vaikka toisaalta mulle kyllä maistuu hyvin myös kunnon vaalea vastapaistettu leipäkin!

      Poista
  3. Näitä teidän ulkosuomalaisten Suomilomajuttuja on ihana lukea. Kun itse tulee monesti suhtauduttua asioihin niin itsestään selvyyteenä tällä, niin näitä lukiessa muistaakseni, että vaikka kehitettävää aina löytyy niin tällä on monia hyviä juttuja ja hienosti toimivia asioita. Kiitos siis postauksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Venla! Suomessa on kyllä niin monta asiaa niin hienosti ja silti sitä vaan halajaa sieltä aina pois. Ihmeellinen tämä ihmisen mieli.

      Poista
  4. Moikka ja kiitos sinulle mielenkiintoisesta blogistasi! :) Olen lukenut sitä ihastellen ja toivoen, että jokin päivä koen myös itse Väli-Amerikan arkea. Olen lähdössä ensi kevääksi kolmeksi kuukaudeksi reissuun (Nicaragua, Costa Rica ja Panama ainakin alustavana suunnittelmana) ja haluisinkin kysyä sinulta, mitä paikkoja suosittelisit ehdottomasti Panamassa näkemään ja kokemaan? Kiitos sinulle ja lämmintä syksyä sinne päin maailmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Petra, kiitos kommentista! Me ei hirmuisesti olla Panamassa matkattu, millaisista asioista tykkäät? Täällä on upeita kahviplantaaseja Boquetessa, hyvät surffi -ja sukellusmeiningit Santa Catalinassa, Panama Cityssä on taas ihan mitä vaan suurkaupungilta haluaa höystettynä hullulla hiellä ja liikenteellä. Karibian puolella Bocas del Toro on etenkin nuorten reppureissaajien suosiossa, täällä alempana taas San Blas on aivan upea kristallikirkkaine vesineen ja palmusaarineen alkuperäiskansa kuna yalan hallinnoimana.

      Poista
  5. Kiva teksti, kiitos! Meillä oli vähän sama tänä kesänä, että hyvin vähän oltiin vain keskenämme, ja kyllähän se välillä vähän "omanlaistaan" on. Olen miettinyt, että ulkosuomalaisen suomilomat eivät usein oikeastaan ole "Lomaa" sellaisena kuin se mielletään. ON niin paljon velvoitteita ja tekemistä ja sovittavaa. Nyt äitini, jonka luona olemme majailleet, muutti viimein pienempään kerrostaloasuntoon, seniorityyliseen, joten tästedes isoa majapaikkaa ei enää edes tule olemaan ja joudumme miettimään majoitukset uusiksi. Ihan hyvä, ja parasta tietysti, että äiti pääsee itselleen paremmin sopivaan, helppoon asuntoon. Minäkään en muuten kertaakaan ottanut sortseja matkalaukusta. Niin kylmä oli. Ja Maputosta tuoduilla puuvillaneuletakeilla ei myöskään tehnyt siinä suloisessa Suomen kesässä oikein mitään, äidiltä lainatussa merinovillatakissa mentiin (jossa oli, kuten vasta lopussa huomasin, isot reiät, mutta ei niin pahasti että olisi tuullut läpi, kun en kerran mitään huomannut). Mutta oli Suomen kesä silti aivan ihana, haikeaa oli lähteä.

    VastaaPoista