lauantai 23. syyskuuta 2017

Ulkosuomalaisen mittatikku

Olen aina tykännyt ajan patinasta, mummoloiden ovenkarmeista, jonne on merkattu lasten kasvua sukupolvien ajan. Tykkään paljon ajatuksesta, että asuu ikänsä samassa paikassa ja siihen paikkaan itseensä kietoutuu kasvu ja kehitys ja. (Ajatuksen tasolla siis vaan, käytäntö on osoittautunut toiseksi, hah!)




Niinpä kun muutama vuosi sitten miehen kanssa asiasta puhuimme ja ikävöimme hieman sitä jatkumon puolta elämäämme, keksimme tämän matkassa kulkevan mittatikun. Lapset rakastavat nähdä pituuskasvunsa, me taas voimme ajatella, että saamme kantaa jotain mukanamme aina sinne missä kotimme on. Mittatikku hengaa autotallissa suurimman osan ajasta ja aina, kun joku muistaa niin se kaivetaan esiin ja mitataan. Mietitään ja vertaillaan, että miten vanha on missäkin ollut ja missä niitä mittoja on otettu. 

Tämä on ihan tämmöinen kevyt "rimalauta", ihan itse just keksin nimen tuolle puunpalaselle. Joustavakin. Just hyvä kulkemaan matkassa mukana. Ei kyllä ihan matkalaukkutavaraa :)



torstai 14. syyskuuta 2017

Reipas viikon kooma

Hurrikaanien ja maanjäristyksen tehdessä järkyttyvää tuhoa Meksikossa ja Karibialla, me olemme sairastaneet urakalla. Naapuriperheen sairastastettua kolme viikkoa oli meidän vuoro. Kuopus oli yli viikon kuumeessa joka toinen päivä ja yö, nenän vuotaessa ja hengityksen rohistesssa. Minä jatkoin lauantaina sairastamista, eilen sain ensimmäisen kerran levättyä päiväsaikaan. Makuulla olo ei ole oikein onnistunut, koska hengitystiet menevät samantien tukkoon ja paineen tunne on sietämätön. Lääkärissä käynyt naapuri toi eilen jotain maagista lääkettä, joka pitää hengitystiet auki 12 tuntia. Sen otettua tuntui, kun koko nainen olisi kuivunut kasaan. Ei enää painetta vaan ah niin ihanaa unta. Tänään on pitkästä aikaa olo, että ehkä tämä tästä. Kuume sahaa edelleen ylös ja alas, mutta olo on parempi.

Hurrikaanit eivät ole vaikuttaneet meihin Panamassa, täällä on satanut ja ukkostanut kuin aina sadekauden aikaan. Mutta se ei silti poista sitä tuhoa minkä Irma on saanut Karibialla aikaan. Kokonaisia saaria on tuhoutunut täysin maantasalle, mitään ei ole jäänyt ehjäksi. Kommunikointi on olematonta ja tietoa ei saa oikein mistään. Ihmisillä ei ole enää puhdasta vettä. Tilanne on paha. Meksikon maanjäristys aiheutti semipienen paniikin tsunamiuhan muodossa, mutta se rauhoittui melko nopeasti eikä tsunamia syntynyt.

Huomenna pienin muruseni täyttää vuosia.


K-o-l-m-e. 

Kolme niin pitkän lyhyttä vuotta. Olen huomannut pysähtyväni usein ihmettelemään kuopusta viime päivinä. Missä välissä se oppi puhumaan? Milloin siitä tuli uskomattoman voimakastahtoinen vastarannan kiiski? Itseluottamusta tähtiin asti uhkuva tomera toimija? Olemme nykyään jatkuvalla törmäyskurssilla, jolla minun on erittäin vaikea muistaa olevani se 34 vuotta vanhempi vanhempi, jonka pitäisi muistaa, että isot tunteet tulevat ja menevät ilman että minun pitää tempautua niihin jokaiseen mukaan. Kuopus on ainakin yhtä puhelias ja äänekäs kuin veljensä. Kuopus on myös todella herkkä, semmoinen joku sisäsyntyinen oikeudentaju on vahva, reiluus ja suoruus toiminnassa. Tämäkin ihan veljensä lailla. 

Huomenna juhlimme kuopusta! Pieni on jo viikon verran toiveikkaasti pyytänyt meitä laulamaan ja aloittamaan juhlat.


maanantai 4. syyskuuta 2017

Ocean fixes everything

Eilen muistin taas ihan liian hyvin kuinka tärkeää on lepo ja rutiinit. Ruoka ja kellonajat. Sitä aina välillä ajattelee, että kyllähän me nyt päivä voidaan mennä miten vaan. Mutta jos vajaa kolmevuotias syö synttärijuhlilla vain suklaakakkua ja juo kolme pillimehua, skippaa päikkärit ja pulikoi koko päivän vedessä ja kierii hiekassa, niin illalla tai edes iltapäivällä ei ole enää hauskaa. Illallinen ravintolassa (rannalla meressä pulikoiden) ja kaksi ranskalaista vatsassa ei korjaa tilannetta. Viisivuotiaana kohdalla tilanne on aivan toinen, täynnä yhteistyötä ja ymmärrystä.

Tämä aamu toi kuitenkin taas rauhan, uni ja kaurapuuro auttaa. Viimeisenä hiljalleen heräävä ranta, Tyynen valtameren kerrankin pehmeät aallot ja loputon hiekkaranta.