torstai 14. syyskuuta 2017

Reipas viikon kooma

Hurrikaanien ja maanjäristyksen tehdessä järkyttyvää tuhoa Meksikossa ja Karibialla, me olemme sairastaneet urakalla. Naapuriperheen sairastastettua kolme viikkoa oli meidän vuoro. Kuopus oli yli viikon kuumeessa joka toinen päivä ja yö, nenän vuotaessa ja hengityksen rohistesssa. Minä jatkoin lauantaina sairastamista, eilen sain ensimmäisen kerran levättyä päiväsaikaan. Makuulla olo ei ole oikein onnistunut, koska hengitystiet menevät samantien tukkoon ja paineen tunne on sietämätön. Lääkärissä käynyt naapuri toi eilen jotain maagista lääkettä, joka pitää hengitystiet auki 12 tuntia. Sen otettua tuntui, kun koko nainen olisi kuivunut kasaan. Ei enää painetta vaan ah niin ihanaa unta. Tänään on pitkästä aikaa olo, että ehkä tämä tästä. Kuume sahaa edelleen ylös ja alas, mutta olo on parempi.

Hurrikaanit eivät ole vaikuttaneet meihin Panamassa, täällä on satanut ja ukkostanut kuin aina sadekauden aikaan. Mutta se ei silti poista sitä tuhoa minkä Irma on saanut Karibialla aikaan. Kokonaisia saaria on tuhoutunut täysin maantasalle, mitään ei ole jäänyt ehjäksi. Kommunikointi on olematonta ja tietoa ei saa oikein mistään. Ihmisillä ei ole enää puhdasta vettä. Tilanne on paha. Meksikon maanjäristys aiheutti semipienen paniikin tsunamiuhan muodossa, mutta se rauhoittui melko nopeasti eikä tsunamia syntynyt.

Huomenna pienin muruseni täyttää vuosia.


K-o-l-m-e. 

Kolme niin pitkän lyhyttä vuotta. Olen huomannut pysähtyväni usein ihmettelemään kuopusta viime päivinä. Missä välissä se oppi puhumaan? Milloin siitä tuli uskomattoman voimakastahtoinen vastarannan kiiski? Itseluottamusta tähtiin asti uhkuva tomera toimija? Olemme nykyään jatkuvalla törmäyskurssilla, jolla minun on erittäin vaikea muistaa olevani se 34 vuotta vanhempi vanhempi, jonka pitäisi muistaa, että isot tunteet tulevat ja menevät ilman että minun pitää tempautua niihin jokaiseen mukaan. Kuopus on ainakin yhtä puhelias ja äänekäs kuin veljensä. Kuopus on myös todella herkkä, semmoinen joku sisäsyntyinen oikeudentaju on vahva, reiluus ja suoruus toiminnassa. Tämäkin ihan veljensä lailla. 

Huomenna juhlimme kuopusta! Pieni on jo viikon verran toiveikkaasti pyytänyt meitä laulamaan ja aloittamaan juhlat.


4 kommenttia:

  1. Tässä viime viikkojen kokemusten pohjalta sahaava kuume kuulostaa vähän huolestuttavalta! Pitäkäähän itsestänne huolta. Toivottavasti pian paranee koko porukka.

    Meidän pienin on kohta neljä. Mä olen nuorempien kahden lapsen kanssa melko rauhallinen vanhempi, esikoinen on se jonka kanssa tulee enemmän otettua yhteen. Mutta tulee tässä vanhemmuudessa ihan ylipäänsä vastaan niitä tilanteita missä taannun itse niin lapsen tasolle, että ihan ihmetyttää miten lapsellinen voi olla aikuinen ihminen... No, sitten pyydellään puolin ja toisin anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen olo alkoi jo normalisoitumaan, vaikka silti tuntuu että vielä on vähän kuumetta. Meidän sairastelu on niin samaa kaavaa noudattava kuin naapuriperheen, että en ole osannut huolestua, naapurit kävi jos vaikka missä testissä ja mitään tunnettua sairautta ei löytynyt. Nyt vaan toivon, että ensi viikko olisi kuume -ja räkävapaa.

      Joo, vanhemmuus on kyllä kummallista, valmista ei koskaan tule. Ja nyt sen jälkeen, kun kirjoitin kuinka helposti unohdan olevani se vanhempi, niin kas kummaa omat taantumiset ovat olleet poissa siitä asti. Pitänee ripittäytyä useammin :)

      Poista
  2. Voimia!! Meillä on ollut ihan pelkkää pikkuflunssaa, mutta sekin on uuvuttavaa. Kiva kuulla, että hurrikaanit ei teidän elämää sen enempää hetkauttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paremman puolella ollaan jo onneksi. Perjantaiset synttärijuhlat hikoilin tukevassa lääketokkurassa, kun kuume laski.

      Kiitollinen olen minäkin, että ei luonnonvoimat ole jyllänneet enempää täällä. Kun vaan elo normalisoituisi Karibian puolella ja ihmiset saisivat apua.

      Poista